Tavallaan uusi koti

Ihan hassua, kun on tuttu huoneisto ja voisi olla mikä tahansa viikonloppu, jolloin olen täällä, mutta nyt täällä on viimein omakin irtaimisto. Ei enää sitä sunnuntaista tuskastumista, kun pitää raahautua takaisin kotiin Esa ja pari muuta laukkua kainalossa. Ei vielä oikein tajuakaan.

Vaikka kaikki tavarat eivät ole vielä paikoillaan, täällä näyttää oikein hyvältä. Ehdimme eilenkin ihmeen paljon, kun kuorma oli purettu jo neljän aikaan iltapäivällä. Vanhaan osoitteeseen jäi vielä lamput, muutama epämääräisin lehti- ja paperipino, siivouskaapin sisältö, sekä osin jääkaapin sisältö. Ehtivät hyvin kulkeutua sieltä ensi viikon aikana.

Jaksoin hymyillä

Heppu aikoo palkita minut siitä, että olin eilen hyväntuulinen koko päivän. Pari edellistä päivää olin ollut kiukkuinen kuin ampiainen, joten ennuste varsinaiselle muuttopäivälle ei ollut kovin lupaava. Hämmästyin vallan itsekin itseäni. Huimaus ja pahoinvointi alkoivat väistyä siinä vaiheessa, kun asiat lähtivät lopulta rullaamaan. Varmistuupahan tässä oireiden stressiperäisyys hiljalleen.

Uudella asukkaalla on vastassaan puhdastakin puhtaammat keittiö ja kylpyhuone. Äiti on mestarisiivooja ja oli tosiaan auttamassa muutossa sillä saralla. Pakkasi viheliäiset astiatkin tuosta vaan! Tuosta asuntojen siisteydestä olisi useampikin sana sanottavana, koska melkoisiin lääviin olen joutunut tavaroitani kantamaan. Kuinkahan moni nykyisin siivoaa ennen kuin jättää vuokra-asuntonsa seuraavalle.

Ainoa kommellus

Ihmeempiä kommelluksia ei sattunut, kunnes toinen ötököistä tietysti järjesti sellaisen. Ötököiden asumukset tuotiin tänne ensimmäisessä kuormassa, jotta ne ehtisivät lämmetä kylmän kyydin jälkeen. Ötökät odottivat vanhassa osoitteessa kuljetuslaatikoissaan, joista vain toinen oli tehdasvalmisteinen. Tietysti pakkasin siihen mitään ajattelematta rauhallisemman yksilön, jonka koppi alkujaankin on ollut.

Typykkä joutui muoviseen irtokarkkilaatikkoon, johon oli tökitty asianmukaiset ilmareiät kanteen. Ötökät ottivat tilanteen tyynesti ja nukkuivat ison osan ajasta. Typykkää kuitenkin kiinnostivat enenevässä määrin kanteen tehdyt reiän alut. Tilanne purkautui uuden kovin ovella. Laatikko oli tuolloin kääritty pyyhkeisiin ja laitettu kassiin. Etsiessäni avainta näin, kun ötökkä punnersi ulos kanteen tekemästään reiästä.

Hihitettiin äidin kanssa kauhuissamme, eikä avainta meinannut tietysti löytyä millään. Äiti vahti ötökkää, ettei se ehtisi sentään kassin läpi tai laitoja myöten ulos. Minä purin käsilaukkuni sisältöä käytävän lattialle, kunnes muistin laittaneeni avaimen hyvään talteen lompakon sivutaskuun - ettei sitä tarvitsisi sitten etsiä! Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ötökkä saatettiin asumukseensa ajoissa.

Illalla

Iltaa kohden tuli kutsuja yöelämään. Jostain löytyikin sen verran virtaa, että lähdimme suihkun kautta lasilliselle. Pidemmällekin olisimme jaksaneet, mutta 24 euroa kahden hengen sisäänpääsystä yhteen hemmetin juottolaan on jotain, mihin on vaikea taipua. Muu väki oli menossa sinne ja olikin jo ihan sopiva aika meidän tulla kotiin. Makuuni oli vielä auki, joten nappasimme matkalta leffan ja karkkia.

Nyt voisin jatkaa sisustamista.