Täällä vaihtuvat tilanteet nyt sellaisella sykkeellä, etten tahdo perässä pysyä. Siksi olen hieman ynseänä ja nukun puoli yötä sohvalla. Se tosin taisi olla lopulta vahinkokin, koska herätessäni olohuoneessa puoli kahdelta yöllä kaikki valot olivat edelleen päällä.

Ensin väsyneelle mielelleni väläyteltiin pitkää viikonloppua kahden kotosalla yllättävien vapaapäivien ilmestyttyä kuvaan. Olin siitä kovasti innoissani, koska sitä me juuri tarvitsemme - lepoa ja yhdessäoloa. No! Nyt kuitenkin näyttää erittäin yllättäen siltä, että toinen meistä lähteekin tuolloin useaksi päiväksi matkoille, enkä se ole edes minä.

Onhan se toki toiselle hienoa ja kivaa, ymmärrettävästi. Yhtä ymmärrettävästi olen älyttömän harmissani siitä, että kaivattua yhteistä pitkää viikonloppua ei tulekaan. Harmitus syveni sitä mukaa, kun matka suunnittelun myötä vain piteni ja piteni. Heippa!

Tässä on itselläni taustalla myös pieniä stressin poikasia, koska oma aikatauluni kiristyy nyt kevättä kohti. Ei ole vapaapäiviä tiedossa sen enempää kuin vapaita aamupäiviä tai vapaita iltapäiviä. Normaalia arkea siis, mutta vaatii tällaisen vapaamman opiskelukauden jälkeen totuttautumista. Se myös tarkoittaa minulle ja hepulle paljon vähemmän yhteistä vapaa-aikaa.

Mutta tänään on se odotettu torstai ja aika pian on odotetun torstain odotettu iltapäivä, jolloin tämän viikon pitkien päivien haasteesta on selvitty hienosti. No, hengissä ainakin!