Täällä vaihtuvat tilanteet nyt sellaisella sykkeellä, etten tahdo
perässä pysyä. Siksi olen hieman ynseänä ja nukun puoli yötä sohvalla.
Se tosin taisi olla lopulta vahinkokin, koska herätessäni olohuoneessa
puoli kahdelta yöllä kaikki valot olivat edelleen päällä.
Ensin väsyneelle mielelleni väläyteltiin pitkää viikonloppua kahden
kotosalla yllättävien vapaapäivien ilmestyttyä kuvaan. Olin siitä
kovasti innoissani, koska sitä me juuri tarvitsemme - lepoa ja
yhdessäoloa. No! Nyt kuitenkin näyttää erittäin yllättäen siltä, että
toinen meistä lähteekin tuolloin useaksi päiväksi matkoille, enkä se
ole edes minä.
Onhan se toki toiselle hienoa ja kivaa, ymmärrettävästi. Yhtä
ymmärrettävästi olen älyttömän harmissani siitä, että kaivattua
yhteistä pitkää viikonloppua ei tulekaan. Harmitus syveni sitä mukaa,
kun matka suunnittelun myötä vain piteni ja piteni. Heippa!
Tässä on itselläni taustalla myös pieniä stressin poikasia, koska oma
aikatauluni kiristyy nyt kevättä kohti. Ei ole vapaapäiviä tiedossa sen
enempää kuin vapaita aamupäiviä tai vapaita iltapäiviä. Normaalia arkea
siis, mutta vaatii tällaisen vapaamman opiskelukauden jälkeen
totuttautumista. Se myös tarkoittaa minulle ja hepulle paljon vähemmän
yhteistä vapaa-aikaa.
Mutta tänään on se odotettu torstai ja aika pian on odotetun torstain
odotettu iltapäivä, jolloin tämän viikon pitkien päivien haasteesta on
selvitty hienosti. No, hengissä ainakin!
torstai, 9. helmikuu 2006
Kommentit