Huomaa, että viikon aikana näihin aikaisempiin aamuihin on - onneksi - alkanut kehittyä jo rutiineja. Ehtii tehdä enemmän ja heräillä hetken jopa blogienkin äärellä. Olen myös onnistunut pitämään kiinni siitä, että menen ajoissa nukkumaan. Enää ei keikuta yli puolenyön. Yllättäen auttaa jaksamaan!

Olen toki edelleen toisella tavalla väsynyt iltaisin. Se ei voi olla heijastumatta parisuhteeseen, ja heppu on varmaan ollut täällä aika yksin tämän viikon. Olen kyllä fyysisesti kotona, mutten jaksa olla henkisesti kovin läsnä. Hepulla oli jokin aika sitten vastaava uusi vaihe elämässä ja samalla tavalla sekin heijasteli, joten luotan ymmärrykseen. Ja onhan tästä ehditty puhuakin.

Toivon, että nyt viikonloppuna ehdin ja jaksan olla vähemmän omamaailmainen, eikä hepullakaan olisi suuremmin menoja. Tarvitsisimme parin päivän hegähdystauon. Ensi viikolla ei sitten juuri nähdäkään, kun toinen on velvollisuuksissaan aikaisesta aamusta ja toinen myöhään iltaan.

Tällaistahan tämä on, kahden arjen sovittamista yhteen.