Voi ihanuus! Pääsin tänään lähtemään velvollisuuksistani aiemmin. Olikin sellainen iltapäiväinen vireystason lasku, että olisin voinut minä hetkenä tahansa nukahtaa työtuoliini. Vielä tunti, ja olisin kivunnut työpöydälleni kerälle nukkumaan.

Täällä kotona oli oma elvikseni pessyt astioita ja pyykkejä lomapäivänsä ratoksi. Tyyppi seisoskeli kotiutuessani takki päällä eteisessä jotenkin eksyneen näköisenä. Sain käsityksen, että oli ollut lähdössä salille jo pidemmän aikaa. Käynnistyminen uuteen päivään oli todennäköisesti ollut vaikea. Kenelläpä ei, vaikka nykyisessä vaiheessa lähteminen ei meikäläistä vit-- ahdistakaan.

Tänään aion lopun päivää ottaa äärimmäisen rennosti. Teen vain sellaisia asioita, joita huvittaa tehdä. Jos satun nukahtamaan kesken kaiken, nukahdan. Ehkäpä uskaltaudun korkkaamaan pienen pullon viiniä hepun kanssa, vaikka alkoholi ei ole viime aikoina maistunut.

Huomenna katselen vähän lisää palauttamaani kouluhommelia, koska siitä puuttuikin vielä yksi osa. Unohdin sen vallan, vaikka se oli helpoin osio koko hoidosta. Joitain muitakin töitä pitää vähän selailla ja tuuppia eteenpäin.

Ai niin! Hepulta tuli vielä tänäänkin kortti! Hieno maisema tällä kertaa. Oli kuin olikin toiveeni mukaisesti lähettänyt joka päivä kortin, vaikka sain suhtautumisestaan sellaisen vaikutelman, että yksikin kortti olisi jo huikea saavutus.

Ihanissa Naisissa viritellään keskustelua perjantai-illoista.