Olipa kaunis, aurinkoinen päivä! Ulkona olisi voinut olla enemmänkin kuin kauppareissun ajan. Selvästi jo kevään tuntua. Rapakoita, lumesta paljaita kohtia jalkakäytävillä ja aurinko lämmitti. Muistui mieleen lapsuuden keväiset puro- ja patoleikit.

Hermostuin kovasti, kun heppu otti erään jo mielestäni käsitellyn hedelmä-issuen esille kaupasta tultuamme. Että ottikin hermoon, voi helevettiläinen. Mieluisat vieraat onneksi pyyhkäisivät pahan tuulen nopeasti pois. Enpä muista hetkeen emännöineeni edes tässä mittakaavassa! Tarjolla oli pannukakkua, hilloa, pakastevadelmia ja kermavaahtoa, vieraina äiti, sisko ja siskon mies. Siis hyvin epävirallista ja siksi helpointa emännöintiä ikinä!

Jännää katsoa, kuinka samanlaisia ilmeitä, eleitä ja juttuja meillä perheen naisilla on. Heppu siihen kiinnittää vielä useammin huomiota, mutta nyt nauratti itseänikin, kun makailimme olohuoneen sohvalla pareina vastakkain, sisko ja siskon mies, minä ja heppu. Välillä oli melkein kuin olisi minua ja heppua katsonut! Olen aiemminkin sanonut, kuinka onnellinen olen siitä, että tullaan kaikki niin hyvin juttuun keskenämme.

Ihastuttavia tuomisiakin oli. Polva-kokoelma täydentyi kirjalla Otan sinut, äkäpussi. Lisäksi sain nuorten seikkailukertomuksen vuodelta 1965 - Laina Rinne: Paholaislepakko. Täydellistä! Äiti oli tehnyt ihanan pienen lipaston, jonka alimmasta laatikosta löytyi vielä kovin tarpeellinen yllätys.

Kohta alkaa American Idol ja minulla on jääkaapissa vielä kolme kiiviä, kiitos hepun!