Älytöntä. Kuvittelin viimeaaikaisen väsymykseni valossa, että eilen olisi uni maistunut aikaisin illalla. Olin yksin kotona, kun heppu oli huutamassa ääntään käheäksi ja kokemassa suurta veljeyttä jossain baarissa, kun Suomen jääkiekkotyypit tekivät neljä maalia. Notkuin koneella yli puolen yön ja siirryin siitä lukemaan Polvaa.

Luin, kun heppu kotiutui hetkeä ennen yhtä. Mikä saa miehen ajamaan omat ollijokisensa ylähuulestaan keskellä yötä kaljapäissään? Eihän siitä voi tulla muuta kuin onnettomuus, eli haava suupieleen. No, kuitenkin. Heppu tuli sänkyyn, nukahti ja minä valvoin. Olisin voinut lukea pirteänä vielä vaikka kuinka.

Yritin kuitenkin saada unta, mutta heppu ei ollut suoranaisesti avuksi. Kielsin kuorsaamisen ja jo seuraavalla hengenvedolla tyyppi korisee jälleen. Tämä tapahtu noin viisitoista kertaa peräkkäin.Nukuin muutaman tunnin sohvalla, palasin sänkyyn kuuden aikaan, enkä enää meinannut saada unta. Lopulta uni kuitenkin tuli ja nukuin ehkä syvimmän uneni heräten kahdeksan maissa. Tyhmää.

Ja sitä paitsi! Olen nähnyt tavattoman rasittavia unia jo yli viikon. Alitajunta käy ylikierroksilla. Kertaan unissani päivän tapahtumia aamuisesta meikkaamisesta lähtien, mutta tapahtumat on tietysti kerrottu jollain kauhuskenaariokertoimella. Unessa kaikki on vaikeaa ja kaikki menee pieleen.

Lisäksi näen hyvin ahdistavia unia, joissa joudun taktikoimaan, pelkäämään, seikkailemaan - ihan mielikuvitusmaailmoissa. En tiedä, mihin kategoriaan laittaisin aamuisen kuuman uneni Nicole Kidmanin kanssa. Enough said?

Haluan unia ilman unia! Tai siis jotain. Nukkua ilman unia. Pliis!

Tein Mittanauha-pohjan aamun ratoksi. Nyt näkyy tulevan aika vahvoja värejä.