Neljän päivän tauon jälkeen paluu perusarkeen oli jotenkin outoa. Perusarki on ollut viime aikoina oikein mukavaa, joten olin hieman ihmeissäni nihkeähköstä suhtautumisestani paluuseen. Ilmeisesti kyse oli nopeasti tapahtuneesta vieraantumisesta, rutiinin rikkoutumisesta - en minä tiedä. Päivä oli kuitenkin ihan ok ja huomenna tuntunee taas ihan normaalilta.

Eilen illalla tiuskahdin hepulle jostain ihan mitättömästä. Että kiehahtikin. En jaksanut alkaa vääntää sen enempää, joten marssin Anni Polvan kanssa olohuoneeseen. Näin taas outoja unia. Siitä seuraa nykyisin sellainen ilmiö, että hikoilen painajaisen aikana ja herään, kun olo alkaa olla nihkeän kylmä. Siinä kohtaa paleltaa niin, että on pakko hakeutua luonnollisen lämpöpatterin, eli hepun kylkeen.

Palasin siis aamuyöstä makuuhuoneeseen inisemään. Aika pian heppu katsoi kelloa, totesi sen olevan 4.15 ja nousi istumaan. Olin kovasti ihmeissäni, että mihin se nyt..? Lempeän ymmärtäväinen ääni vastasi, että töihin. Ihan niin kuin olisi suurikin uutinen, että aamuvuoroviikkoina herätys on tuohon aikaan. Olin jossain vaiheessa alkanut kuvitella, että se on joskus viideltä.

Haha, heppu väkersi Photoshopilla ihanan muumikuvan, jossa Niiskuneidillä on tutut kasvot - minun siis. Muumimaailma!