Heppu makaa tuossa takana sohvalla, räpsii kuvia kameralla ja hekottelee. Tarkemmin sanoen tuntuu kuolevan nauruun. Tänään on todella väsynyt päivä, mutta onhan sentään perjantai. No, nyt vaadin kuvat nähtäviksi ja repeilen itsekin. Huhhuh. Miten tässä voi enää minnekään kouluun tai töihin mennä?!



Terveisiä aikuistaloudesta!

Aamulla oli se tentti. Kävi aika uskomaton tuuri, täytyy sanoa. Edellisellä kerrallahan en saanut sanaakaan paperille. Nyt taas olisi ollut aika lailla sama, vaikkei olisi lukenut sitäkään vähää kuin mitä itse sain luettua. No mutta hei! Enää yksi tentti ikinä! Siis jäljellä.

Tulin käymään tässä välissä siis kotosalla, olen menossa vielä takaisin koululle. Heppu oli imuroinut täällä ja viimeistelin pienellä napinalla säestäen tekstiilit, jotka olisi kannattanut heilauttaa parvekkeella ennen imuroimista. No, nyt on hyvä! Ensimmäinen erä astioitakin on likoamassa. Käsittämätön tiski odottaa. Heppu syö ja kokkaa niin mahdottomasti. Minunhan siellä ei ole kuin muutama murokulho. Joo-o! Uskokaa pois.

Hepulla on väsymys. Oli lähtenyt salille, mutta kaartanutkin kebabbilaan ja tullut ruoka kainalossa takaisin kotiin. Nyt seuraa se huolestuttavin osio: Puolet kebabista oli jäänyt syömättä! Sellaista ei vain yksinkertaisesti tapahdu. Ikinä! Pitää nyt viikonlopun aikana seurata, onko tässä jokin syvempikin henkilökohtainen kriisitilanne päällä vai mistä kiikastaa. - Ai, se onkin jo kuulemma syöty loppuun. Huh. On se silti outoa.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kebab on yksi maailman tunkkaisimmista ruuista. Yähh.