Voi yhden kerran! Kirjoittelin koulun jälkeen iloisesti blogia ja olin
jo hyvää vauhtia asettumassa autuaaseen ajatukseen, etten ole lähdössä
enää minnekään tänään. Päätin vielä vispata pannukakkutaikinankin, kun
tänään ei kumpikaan jaksanut ruokaostoksille. Kun olin tehnyt puolet
taikinasta, muistin! Hääkuvaus! Olin sopinut tapaavani kuvaajan tänään
viideltä. Tein taikinan valmiiksi, varmistin osoitteen ja laittauduin
aika pian matkaan. Sentään muistin ajoissa!
Kotimatkalla en pitänyt kiirettä, koska oli jo tyystin unohtanut kotona
odottavan pannukakkutaikinan. Kiertelin hartaasti ostoskeskuksessa ja
poikkesin vielä lähempänä kotia pariin kauppaan. Muistin viimein ostaa
uuden levityssienen meikkivoiteelle! Vasta kun ajattelin käydä
ostamassa hepulle yllätyskaljan perjantai-illan kunniaksi ja mietin,
ostaisinko jotain ruokayllätystäkin, muistin pannukakkuaikeeni. Ääk!
Toivottavasti ainekset eivät ole menneet pahaksi. Taikina on nyt joka
tapauksessa uunissa. Pitänee koemaistaa ja kuulostella vointia ennen
kuin tarjoilen hepulle. Yksi ruokamyrkytys yhden kylpyhuoneen
taloudessa riittänee.
Nyt ihan totta täytyy tehdä jotain
tämän hajamielisyydelle ja muumimaailmassa elämiselle. Olen aina ollut
tunnollinen ja jämpti ihminen, muistanut ja huolehtinut kaikesta.
Vuoden sisällä olen joutunut rappiotilaan näillä elämän osa-alueilla.
Mistä tämä johtuu? Onko päässäni yksinkertaisesti vain liikaa sutinaa?
Vai olenko vihdoin löytänyt elämässäni sellaisen turvallisuudentunteen,
että olen herennyt turhankin huolettomaksi? Oli miten oli, ero on
huomattava aiempaan elämääni.
Tähän hetkeen sopisi seuraava kirja:
Saako pannukakulla istua - Muumilaakson mietekirja
perjantai, 17. maaliskuu 2006
Kommentit