Voi yhden kerran! Kirjoittelin koulun jälkeen iloisesti blogia ja olin jo hyvää vauhtia asettumassa autuaaseen ajatukseen, etten ole lähdössä enää minnekään tänään. Päätin vielä vispata pannukakkutaikinankin, kun tänään ei kumpikaan jaksanut ruokaostoksille. Kun olin tehnyt puolet taikinasta, muistin! Hääkuvaus! Olin sopinut tapaavani kuvaajan tänään viideltä. Tein taikinan valmiiksi, varmistin osoitteen ja laittauduin aika pian matkaan. Sentään muistin ajoissa!

Kotimatkalla en pitänyt kiirettä, koska oli jo tyystin unohtanut kotona odottavan pannukakkutaikinan. Kiertelin hartaasti ostoskeskuksessa ja poikkesin vielä lähempänä kotia pariin kauppaan. Muistin viimein ostaa uuden levityssienen meikkivoiteelle! Vasta kun ajattelin käydä ostamassa hepulle yllätyskaljan perjantai-illan kunniaksi ja mietin, ostaisinko jotain ruokayllätystäkin, muistin pannukakkuaikeeni. Ääk! Toivottavasti ainekset eivät ole menneet pahaksi. Taikina on nyt joka tapauksessa uunissa. Pitänee koemaistaa ja kuulostella vointia ennen kuin tarjoilen hepulle. Yksi ruokamyrkytys yhden kylpyhuoneen taloudessa riittänee.

Nyt ihan totta täytyy tehdä jotain tämän hajamielisyydelle ja muumimaailmassa elämiselle. Olen aina ollut tunnollinen ja jämpti ihminen, muistanut ja huolehtinut kaikesta. Vuoden sisällä olen joutunut rappiotilaan näillä elämän osa-alueilla. Mistä tämä johtuu? Onko päässäni yksinkertaisesti vain liikaa sutinaa? Vai olenko vihdoin löytänyt elämässäni sellaisen turvallisuudentunteen, että olen herennyt turhankin huolettomaksi? Oli miten oli, ero on huomattava aiempaan elämääni.

Tähän hetkeen sopisi seuraava kirja:
Saako pannukakulla istua - Muumilaakson mietekirja