Nyt on monta asiaa mielen päällä. Katsotaan, kuinka monta muistan kerralla.
Uran huipulla
Niin hujahti taas yksi arkinen viikko. Naureskelin eilen
itsekseni, että nytpä olen urani huipulla ja teen oikeasti sitä, mitä
lapsena siskon kanssa leikittiin - toimistoleikkejä. Oma huone omalla
nimellä liikennevaloineen ja siellä sitten pyörittelen papereita,
soitan oikein virallisia puheluita, tapaan asiakkaita ja naputan
tietokonetta. Tietokonetta ei tosin lapsuuden leikeissä ollut kuin
loppuvaiheessa. Isä toi firman tietokoneen viikonlopuksi meidän
leikkeihin vanhoine lerppuineen. Ei sillä voinut muuta tehdä kotosalla
kuin kirjoitella tärkeitä asioita ruutuun. Suuri yhteneväisyys - tästä
ei vieläkään makseta palkkaa. :D
Tyttöjuttuja
Olo oli levoton kotiutuessa. En osannut vielä asettua viikonlopun
viettoon, vaikka väsyttikin. Lähdin ostamaan mainoslehtisen perässä
hiusväriä, ripsiväriä ja rajauskynää. Tyttöjuttuja siis! Heppu siivosi
sillä aikaa. Tulin sovitusti videovuokraamon kautta ja nappasin
yhteisellä suostumuksella Linnunradan käsikirja liftareille -leffan.
Olemme kumpikin lukeneet kirjat. Leffa on vielä kesken ja mielestäni se
on ihan p-ska. Heppu tuntui pitävän hieman enemmän.
Behold! The night mare [SP]
Heräsin aamuyöstä ennen viittä. Pyörin aikani, kävin syömässä
banaanin ja luin hieman. Onneksi nukahdin vielä uudestaan. Tai onneksi
ja onneksi. Näin taas aika monipolvisia painajaisia. Toissayön
painajaisista muistin myöhemmin, että tapahtumapaikka oli vanha
yläasteeni. Heppu sanoi, että olin huutanut unissani "Haista v--tu!
HAISTA V--TU!". Taas vaihteeksi. Ja moneen kertaan olin epätoivoissani
toistellut "Eih, eiih!".
Viime yönä olin ulkomailla aiemmasta
unesta tutussa kaupungissa, jossa vainottiin ulkomaalaisia. Minulla oli
pieni muoviterraario täynnä Suomessa syntyneitä hiirenpoikasia, joille
etsin isompaa asumusta. Löysinkin eläinkaupan. Siinä oli monenlaista
käännettä ja ne hiiret karkailivat joka suuntaan koko ajan. Näen
vastaavia eläinuniakin toistuvasti.
Olen saanut kovasti
myötäeloa näihin painajaisiini lukijoilta. Kiitos! Auttaa, kun asioita
pohtii useammalta kantilta ja tuki tuntuu luonnollisesti aina hyvältä.
Häitä ja häästressiä on ehdotettu syyksi ja sehän olisikin toisaalta
hyvin mahdollinen syy. Sen verran on kuitenkin selvää, että
tulevaisuuden sijasta mieli askartelee menneisyyden kanssa. Nyt sille
askartelulle on tilaa, kun kaikki energia ei mene enää päivästä toiseen
selviytymiseen.
Louhi
kirjoitti tuolla kommenteissa osuvasti: "Ne painajaiset yrittävät
kertoa sinulle jotakin. Sinulla on suruja ja murheita, jotka tulevat
uniisi. Kun mietit uniesi sisältöä, tiedät senkin, johtuvatko ne
nykyisyydestä vai menneisyydestä. Sitten onkin helpompi miettiä, mitä
pitäisi kohentaa elämässäsi, jotta saisit nukkua yösi rauhassa.". Pitkä
tie on edessä, mutta matka on aloitettu.
Hääsuunnitelmista
Hääsuunnitelmat ovat tosiaan oikein hyvällä mallilla ja niistä
olen päättänyt olla stressaamatta. Ei ole tarvinnutkaan. Häät eivät ole
vielä ihan ensi viikolla, mutta järjestelyjen puolesta voisivat vaikka
ollakin. Varauksia pitää tehdä ajoissa, jos aikoo saada mieleisensä.
Kaikki on järjestynyt tässä muun elämän sivussa melkein itsekseen ja
suunnittelutyö on ollut yhtä hyvää terapiaa kuin sivupohjien
suunnittelu. Salainen hääblogi on muistikirja ja jäsentäjä parhaasta
päästä.
Parisuhteeseen, sitoutumiseen ja avioliittoon
liittyvät ajatukset ovat liplatelleet rauhallisina aaltoina mielessäni.
Niiden asioiden työstäminen perustuksia myöten on jo käyty läpi. Nyt
vain eletään tätä päivää niin kuin parhaiten taidetaan ja hyvinhän tämä
sujuu.
Postiyllätys
Se postiyllätys! Se ei tullutkaan vielä eilen. Heppu paljasti,
että tulossa on kirja. Jei! Kaikki muu onkin edelleen mysteeriä.
Tehojuomaa
Tehojuomakuuri
on sujunut hyvin. Pissillä on saanut rampata ja vatsa on välillä
turvoksissa. Kuidut siellä jylläävät. Eilen meikkejä pestessä huomasin,
että kasvojen iho oli poskista jotenkin kuulaampi. Paikoin taas
epäpuhtauksia puskee ulos. Eilen tuli vahvasti sellainen olo, että
haluan treenaamaan. Minullahan on monivuotinen hyvin aktiivinen
kuntosali/jumppa-tausta, joka on ollut aika jäissä jo reilun vuoden. Ei
vaan enää resurssit riittäneet muun muassa työn ja opintojen
ristiaallokossa. Hommaan opiskelijakorttini ajantasalle ja aloitan
taas. Tosin tällä hetkellä en tarvitse sitä perinteistä viittä tai
kuutta treeniä viikossa. Arvioisin, että 2-3 kertaa viikossa ajaa asian
mainiosti. Se lisää fyysistä ja henkistä energiaa.
Huh. Olikohan se suunnilleen siinä?
lauantai, 25. maaliskuu 2006
Kommentit