Nyt on monta asiaa mielen päällä. Katsotaan, kuinka monta muistan kerralla.

Uran huipulla

Niin hujahti taas yksi arkinen viikko. Naureskelin eilen itsekseni, että nytpä olen urani huipulla ja teen oikeasti sitä, mitä lapsena siskon kanssa leikittiin - toimistoleikkejä. Oma huone omalla nimellä liikennevaloineen ja siellä sitten pyörittelen papereita, soitan oikein virallisia puheluita, tapaan asiakkaita ja naputan tietokonetta. Tietokonetta ei tosin lapsuuden leikeissä ollut kuin loppuvaiheessa. Isä toi firman tietokoneen viikonlopuksi meidän leikkeihin vanhoine lerppuineen. Ei sillä voinut muuta tehdä kotosalla kuin kirjoitella tärkeitä asioita ruutuun. Suuri yhteneväisyys - tästä ei vieläkään makseta palkkaa. :D

Tyttöjuttuja

Olo oli levoton kotiutuessa. En osannut vielä asettua viikonlopun viettoon, vaikka väsyttikin. Lähdin ostamaan mainoslehtisen perässä hiusväriä, ripsiväriä ja rajauskynää. Tyttöjuttuja siis! Heppu siivosi sillä aikaa. Tulin sovitusti videovuokraamon kautta ja nappasin yhteisellä suostumuksella Linnunradan käsikirja liftareille -leffan. Olemme kumpikin lukeneet kirjat. Leffa on vielä kesken ja mielestäni se on ihan p-ska. Heppu tuntui pitävän hieman enemmän.

Behold! The night mare [SP]

Heräsin aamuyöstä ennen viittä. Pyörin aikani, kävin syömässä banaanin ja luin hieman. Onneksi nukahdin vielä uudestaan. Tai onneksi ja onneksi. Näin taas aika monipolvisia painajaisia. Toissayön painajaisista muistin myöhemmin, että tapahtumapaikka oli vanha yläasteeni. Heppu sanoi, että olin huutanut unissani "Haista v--tu! HAISTA V--TU!". Taas vaihteeksi. Ja moneen kertaan olin epätoivoissani toistellut "Eih, eiih!".

Viime yönä olin ulkomailla aiemmasta unesta tutussa kaupungissa, jossa vainottiin ulkomaalaisia. Minulla oli pieni muoviterraario täynnä Suomessa syntyneitä hiirenpoikasia, joille etsin isompaa asumusta. Löysinkin eläinkaupan. Siinä oli monenlaista käännettä ja ne hiiret karkailivat joka suuntaan koko ajan. Näen vastaavia eläinuniakin toistuvasti.

Olen saanut kovasti myötäeloa näihin painajaisiini lukijoilta. Kiitos! Auttaa, kun asioita pohtii useammalta kantilta ja tuki tuntuu luonnollisesti aina hyvältä. Häitä ja häästressiä on ehdotettu syyksi ja sehän olisikin toisaalta hyvin mahdollinen syy. Sen verran on kuitenkin selvää, että tulevaisuuden sijasta mieli askartelee menneisyyden kanssa. Nyt sille askartelulle on tilaa, kun kaikki energia ei mene enää päivästä toiseen selviytymiseen.

Louhi kirjoitti tuolla kommenteissa osuvasti: "Ne painajaiset yrittävät kertoa sinulle jotakin. Sinulla on suruja ja murheita, jotka tulevat uniisi. Kun mietit uniesi sisältöä, tiedät senkin, johtuvatko ne nykyisyydestä vai menneisyydestä. Sitten onkin helpompi miettiä, mitä pitäisi kohentaa elämässäsi, jotta saisit nukkua yösi rauhassa.". Pitkä tie on edessä, mutta matka on aloitettu.

Hääsuunnitelmista

Hääsuunnitelmat ovat tosiaan oikein hyvällä mallilla ja niistä olen päättänyt olla stressaamatta. Ei ole tarvinnutkaan. Häät eivät ole vielä ihan ensi viikolla, mutta järjestelyjen puolesta voisivat vaikka ollakin. Varauksia pitää tehdä ajoissa, jos aikoo saada mieleisensä. Kaikki on järjestynyt tässä muun elämän sivussa melkein itsekseen ja suunnittelutyö on ollut yhtä hyvää terapiaa kuin sivupohjien suunnittelu. Salainen hääblogi on muistikirja ja jäsentäjä parhaasta päästä.

Parisuhteeseen, sitoutumiseen ja avioliittoon liittyvät ajatukset ovat liplatelleet rauhallisina aaltoina mielessäni. Niiden asioiden työstäminen perustuksia myöten on jo käyty läpi. Nyt vain eletään tätä päivää niin kuin parhaiten taidetaan ja hyvinhän tämä sujuu.

Postiyllätys

Se postiyllätys! Se ei tullutkaan vielä eilen. Heppu paljasti, että tulossa on kirja. Jei! Kaikki muu onkin edelleen mysteeriä.

Tehojuomaa

Tehojuomakuuri on sujunut hyvin. Pissillä on saanut rampata ja vatsa on välillä turvoksissa. Kuidut siellä jylläävät. Eilen meikkejä pestessä huomasin, että kasvojen iho oli poskista jotenkin kuulaampi. Paikoin taas epäpuhtauksia puskee ulos. Eilen tuli vahvasti sellainen olo, että haluan treenaamaan. Minullahan on monivuotinen hyvin aktiivinen kuntosali/jumppa-tausta, joka on ollut aika jäissä jo reilun vuoden. Ei vaan enää resurssit riittäneet muun muassa työn ja opintojen ristiaallokossa. Hommaan opiskelijakorttini ajantasalle ja aloitan taas. Tosin tällä hetkellä en tarvitse sitä perinteistä viittä tai kuutta treeniä viikossa. Arvioisin, että 2-3 kertaa viikossa ajaa asian mainiosti. Se lisää fyysistä ja henkistä energiaa.


Huh. Olikohan se suunnilleen siinä?