Heppu ehti töiden välissä kotiin niin pitkäksi aikaa, että malttamattomana laitoin Spinal Tapin jo pyörimään. Siis tietäen, että loppuun asti ei kuitenkaan ehditä. Heppukin piti! Sillehän tämä on ensimmäinen kerta. Puolen tunnin annos auttoi jo pahimpaan hinkuuni.

Lähtiessään taas liikkeelle heppu tarjosi kyydin ruokakauppaan, ettei tarvitse kävellä kuin yhteen suuntaan. Kuten jotkut ehkä muistavatkin, viihdyn hepun mukana niin mainiosti, että päätin jäädä hetkeksi kyytiin ja pääsin samalla kertaa jännittävälle kauppareissulle kauas lähiöön. Minussahan on sellainen omituisuus, että pidän marketeista. Sitä parempi, mitä vieraampi!

Ja eri fiksu päätös tällä kertaa - viinirypäleet olivat periferiassa tarjouksessa! Ooh. Minullahan oli syksyllä paha addiktio ja taisin käytännössä elää jonkun kuukauden viinirypäleillä. Eikä siinä vielä kaikki! Riitan Herkun kalliit tyrnikiisselit olivat päiväysalennuksessa, joten pääsin viimein maistamaan nyt niitäkin. Njam.

Leipää on nyt koko kansalle, koska unohdin pistäytyneeni työasioiden ohella päivällä kaupassa ostamassa sämpylöitä siltä varalta, etten jaksa illalla lähteä enää kauppaan. Leipää on pakko olla! Nyt on.

Heppu jatkoi vielä matkaa ja minä olen nyt tässä. Viikonlopussa!

Eikä tarvinnut kävellä takaisin.