Elän onnellisesti sunnuntaita. Hetkittäin muistan, että onkin vasta lauantai. Se on siis se onnellinen kohta siinä.

Olen tässä yrittänyt tuota tenttikirjaakin aina välillä katsella. Hyvä kirja, mutta tenttiin lukeminen on tenttiin lukemista, oli miten oli. Kirjoitan Wordiin muistiinpanoja. Muistiinpanojen ja tukisanojen kirjoittaminen on itselleni paras tapa oppia. Se jäsentää ja lisäksi muistan asiat paremmin, jos olen ne kirjoittanut. Asioiden ymmärtäminen ei ole vaikeaa, asiat ovat usein ihan itsestäänselviäkin, mutta että tentissä muistaa sitten tuoda kaiken tietämänsä esille, se on haasteellisinta. Pitää muistaa kaikki vaiheet, kaikki osa-alueet ja näkökulmat. Siinä tuo itsestäänselvyys voi olla jopa haitaksi. Ei vain tule ajatelleeksi kirjoittaessa, vaikka samat asiat ovat luonnollisena osana mukana töissä, ajatuksissa ja elämässä.

Etsiskelin eilen uusia fontteja ja törmäsin Lost Forever -fonttiin. Free for personal use, eli sieltä voivat Lost-fanit käydä hakemassa omansa ihan vapaasti. Itse olen alusta asti seurannut sarjaa ns. toisella silmällä. En ole kaikesta perillä ja etenkin alku oli mielestäni pitkäveteinen. Mutta ohh, noita erilaisia fontteja katsellessa sormet syyhyävät. Sivupohjatarpeita kenelläkään..? Ei niille nyt ole muutakaan käyttöä.

Luovuus on nostamassa vahvasti päätään muutenkin. Tai no, onhan se yrittänyt kurkkia ulkomaailmaa jo reilun vuoden ihan aktiivisesti, mutta nyt kun Illustration Fridayn myötä sain pikkuisen tuntumaa, niin oih ja voih! Mutta pitäisi olla aihe! Ja tarkoitus! Miksi en nyt osaa vain tehdä? Tekemisen ilosta. Ei vaan lähde. Sivupohjia on luontevampaa tehdä, kun ne menevät käyttöön. Olen vähän tyhmä tämän asian kanssa. Tarve luoda! Tarve ideoida! Eikä sitten kuitenkaan mitään synny. Illustration Friday pitäisi olla Illustration Everyday.