Elän onnellisesti sunnuntaita. Hetkittäin muistan, että onkin vasta lauantai. Se on siis se onnellinen kohta siinä.
Olen tässä yrittänyt tuota tenttikirjaakin aina välillä katsella. Hyvä
kirja, mutta tenttiin lukeminen on tenttiin lukemista, oli miten oli.
Kirjoitan Wordiin muistiinpanoja. Muistiinpanojen ja tukisanojen
kirjoittaminen on itselleni paras tapa oppia. Se jäsentää ja lisäksi
muistan asiat paremmin, jos olen ne kirjoittanut. Asioiden ymmärtäminen
ei ole vaikeaa, asiat ovat usein ihan itsestäänselviäkin, mutta että
tentissä muistaa sitten tuoda kaiken tietämänsä esille, se on
haasteellisinta. Pitää muistaa kaikki vaiheet, kaikki osa-alueet ja
näkökulmat. Siinä tuo itsestäänselvyys voi olla jopa haitaksi. Ei vain
tule ajatelleeksi kirjoittaessa, vaikka samat asiat ovat luonnollisena
osana mukana töissä, ajatuksissa ja elämässä.
Etsiskelin eilen uusia fontteja ja törmäsin Lost Forever -fonttiin.
Free for personal use, eli sieltä voivat Lost-fanit käydä hakemassa
omansa ihan vapaasti. Itse olen alusta asti seurannut sarjaa ns.
toisella silmällä. En ole kaikesta perillä ja etenkin alku oli
mielestäni pitkäveteinen. Mutta ohh, noita erilaisia fontteja
katsellessa sormet syyhyävät. Sivupohjatarpeita kenelläkään..? Ei
niille nyt ole muutakaan käyttöä.
Luovuus on nostamassa vahvasti päätään muutenkin. Tai no, onhan se
yrittänyt kurkkia ulkomaailmaa jo reilun vuoden ihan aktiivisesti,
mutta nyt kun Illustration Fridayn
myötä sain pikkuisen tuntumaa, niin oih ja voih! Mutta pitäisi olla
aihe! Ja tarkoitus! Miksi en nyt osaa vain tehdä? Tekemisen ilosta. Ei
vaan lähde. Sivupohjia on luontevampaa tehdä, kun ne menevät käyttöön.
Olen vähän tyhmä tämän asian kanssa. Tarve luoda! Tarve ideoida! Eikä
sitten kuitenkaan mitään synny. Illustration Friday pitäisi olla
Illustration Everyday.
lauantai, 8. huhtikuu 2006
Kommentit