Hui, kuinka sikeästi [kirjoitin ensin sinkeästi] nukuin. Tällä viikolla olen heräillyt jo ennen kuin kello soi, mutta nyt herätettiin kyllä täysin kesken sikeimmän unen. Pää tuntui painavan sen sata kiloa, enkä meinannut millään päästä valvetilaan. Olin juuri näkemässä hyvin vahvaa ja ahdistavaa unta, kovin elävän tuntuista. Ehdin jo saada aika hyvin lomaa painajaisista, mutta ne ovat nyt näemmä palanneet.

Painelin suoraan suihkuun ja sielläkin kesti varmasti kymmenen minuuttia ennen kuin sain silmät auki ja sen verran toimintakykyä, että pystyin tarttumaan shampoo-pulloon. Uni oli niitä, mitkä jäävät koko päiväksi mieleen ja jotka selvästi kertovat jotain alitajunnan myllerryksistä. Asuin suuressa talossa - en tutussa tällä kertaa, mutta siskoni kanssa. Vieressä järjestettiin jonkin sortin festivaali.

Ei kun hei! Apua! Hihhih. Ensin olikin kyse tilaisuudesta, johon tuli Dr. Phil! Jollain tapaa valikoituneet ihmiset pääsivät häntä tapaamaan - meillä. Siis siinä suuressa talossa, jossa unessa asuin. Tämä tapahtui vielä jotenkin niin, etten ollut varautunut tapaamaan häntä, vaan olin kamalissa kotivaatteissa. Yritin äkkiä tempoa jotain päälleni, mutta tietenkään en löytänyt kunnollisia vaatteita mistään, enkä varsinkaan saanut niitä millään päälleni.

Arveluttavinta unessa kuitenkin oli, että jostain syystä erkaannuimme Dr. Philin kanssa huoneeseeni ja hänen elkeensä alkoivat olla sen verran vihjailevat, että olin miltei kauhuissani. Onko Dr. Phil sittenkin vain mies siinä missä kuka tahansa muukin!! Tohtori alkoi tulla tosissaan iholle, enkä edes pistänyt hanttiin. Suudelmaa kummempaa ei tapahtunut, mutta palattuamme ihmisjoukkoon myhäilin salavihkaisesti hymyillen ja mielissäni.

Voi ei. Taidan olla enemmän pihalla kuin luulinkaan. Toisaalta tämä on jotain niin ratkiriemukasta, että taidan tarttua päiväksi tähän, enkä siihen varsinaiseen painajaiseen. Lyhyesti laitan muistiin siitä, että talomme läheisyydessä oli raskaan rokin festivaali ihan yllättäen ja kaikki ne mustahiuksiset pörriäiset, eli artisti laumoineen, majoittuivat meille. Eihän talo sellaista juhlimista kestänyt. Unesta päällimmäisenä jäivät mieleen turvattomuus, yksityisyyteen ja omaisuuteen kajoaminen, rikkominen ja välinpitämättömyys. Tuolla mustahiuksisten pörriäisten ryhmällä ei sinällään ole elämässäni uhkaavaa roolia, vaan sellaisia on kuulunut reilustikin kaveripiiriini, eikä niihin liity tällaisia muistoja.

Painajaisessa kasasin kotini uudestaan ja sitten ikkunastani näkyikin aivan mielettömän upea maisema. Esittelin sitä haltioituneena yhdelle vanhalle kaverilleni. Vasemmalle katsottaessa näkyi etäämpänä Helsingin keskusta valoineen ja oikealla vesistö jäineen ja jäävuorineen. Kuitenkin aivan talomme vieressä vedessä olikin uimaratoja ja vesi höyrysi ilmaa lämpimämpänä. Ihmiset uivat siellä keskellä yötä ja olin hyvin viehättynyt ajatuksesta. Kuitenkin kotiini tuli vielä sitä festivaaliporukkaa uudestaan, erityisesti eräs mies ja nainen käyttäytyivät uhkaavasti. Mies oli olevinaan löytänyt jostain kankaan, joka muistutti Suomen lippua. Hän kietoutui siihen kuin toogaan, mutta lipun alla hän vaikutti vaihtavan vaatteita ja olin varma, että hän pukeutui meiltä varastamiinsa vaatteisiin.

Voi hyvänen aika. Mitähän tästäkin päivästä tulee.