Arkisin kirjoitan vähemmän. Se johtuu siitä, etten koskaan polkkaa
töissä ja siitä, että neljän jälkeen taas päässä on enää hajanaisia
ajatuksia, lyhyitä ilmoituksia sieltä ja täältä, arkista hubbabubbaa.
Vaikka kukaan tuskin on missään vaiheessa erehtynyt luulemaan blogiani
kaunokirjallisuudeksi, niin... no, niin no silti!
Heppu oli soittanut tänään hääpaikkaan. Menemme viikonloppuna tekemään
lähempiä tarkasteluja, jotka taas vaikuttavat tarkempiin suunnitelmiin,
joita ei voi tehdä ilman selkeämpää visiota ja paria tärkeää tietoa.
Nyt kun mietin, niin aika huimaa päästä paikan päälle. Siinä
konkretisoitunee monikin asia. Hihii. :)
Jos minä en saa jättää voiveistä pöydälle,
niin heppu ei jumaliste saa jättää kännykkäänsä housujen taskuun
vaatekaappiin. Kamalan kiva soitella töistä tärkeitä asioita ja tyyppi
vaan kaivelee olohuoneessa nenäänsä (oma luonnehdintansa aamupäivästä)
kaveri seuranaan. Kumpikaan kuullut mitään, vaikka soitin monta kertaa
ja lähetin kaksi viestiäkin. Moukat, perhana!
Olen edelleen aivan ihastunut makuuhuoneemme sijaintiin. Jos olen jo
nukkumassa, en herää hepun tuloon. Ihanaa mennä nukkumaan ja tietää,
ettei tarvitse herätä kesken makeimman unen. Heppu jää niinä iltoina
nukkumaan olohuoneeseen. Aamulla käyn sitten vähän kainalossa tai
huutelen kultaa viereen. Toimii mukavasti.
Valokuvatorstai on saapunut ja Marginaalilla on uusi ystävä.
tiistai, 23. toukokuu 2006
Kommentit