Arkisin kirjoitan vähemmän. Se johtuu siitä, etten koskaan polkkaa töissä ja siitä, että neljän jälkeen taas päässä on enää hajanaisia ajatuksia, lyhyitä ilmoituksia sieltä ja täältä, arkista hubbabubbaa. Vaikka kukaan tuskin on missään vaiheessa erehtynyt luulemaan blogiani kaunokirjallisuudeksi, niin... no, niin no silti!

Heppu oli soittanut tänään hääpaikkaan. Menemme viikonloppuna tekemään lähempiä tarkasteluja, jotka taas vaikuttavat tarkempiin suunnitelmiin, joita ei voi tehdä ilman selkeämpää visiota ja paria tärkeää tietoa. Nyt kun mietin, niin aika huimaa päästä paikan päälle. Siinä konkretisoitunee monikin asia. Hihii. :)

Jos minä en saa jättää voiveistä pöydälle, niin heppu ei jumaliste saa jättää kännykkäänsä housujen taskuun vaatekaappiin. Kamalan kiva soitella töistä tärkeitä asioita ja tyyppi vaan kaivelee olohuoneessa nenäänsä (oma luonnehdintansa aamupäivästä) kaveri seuranaan. Kumpikaan kuullut mitään, vaikka soitin monta kertaa ja lähetin kaksi viestiäkin. Moukat, perhana!

Olen edelleen aivan ihastunut makuuhuoneemme sijaintiin. Jos olen jo nukkumassa, en herää hepun tuloon. Ihanaa mennä nukkumaan ja tietää, ettei tarvitse herätä kesken makeimman unen. Heppu jää niinä iltoina nukkumaan olohuoneeseen. Aamulla käyn sitten vähän kainalossa tai huutelen kultaa viereen. Toimii mukavasti.

Valokuvatorstai on saapunut ja Marginaalilla on uusi ystävä.