Mmmäähhh. Käytiin kaupungilla ja siinähän vierähti useampi tunti. Ihana aurinko, ihana stracciatella-jäätelö. Ostin oikein leveälierisen kangashatun, niin ei tarvitse tänä kesänä pohtia auringonpistosasioita. Löysin myös edullisen vakosamettitakin, sinapinkeltaisen! Ihastuin heti. Takki istui hyvin ja oli ohuen vuorinsa vuoksi jo väärää sesonkia, eli alennuksessa. Hattu ja takki yhteensä kaksikymppiä!

Ostin myös valkoiset rintaliivit lukuisilla remmeillä, että saa olkaimet niskan taakse ja milloin mitenkin. Hötkyilin sovituskopissa kahden eri koon kanssa ja päädyin ostamaan sittenkin ne pikkuisen liian pienet. Siis asia varmistui kotona rauhassa sovittaessa ilman pallomaista hälytintä. Ne voi vaihtaa ja pyysinkin, että jos heppu ne työmatkansa varrella kävisi kätevästi maanantaina vaihtamassa. Ei kuulemma pysty. Ei siis millään. Voi luojan tähden! Hän ei voi ennen työiltaa käydä siellä, jos vaikka joutuu jonottamaan.

Niin ja kun olin kuluttanut tulevaa palkkaani ja tuntenut siitä noiden liivien kanssa jo hieman huonoa omaatuntoa niin muistin, etten ollut ostanut vielä lääkkeitä. Augh. No, sådant är livet ja sitä rataa.

Lopuksi päivää olisi kaksi vaihtoehtoa. Joko lähden hepun ja hepun kaverin kanssa pussikaljalle luontoon tai sitten puuhailen yksin kotosalla omia puuhiani. Ärsyttävä toisaalta-toisaalta -tilanne. Toisaalta todella , todella tarvitsisin ihan vain omaa rauhaa ja omaa puuhailua, toisaalta olisi ihan kiva mennä mukaan. Kovin aikaisin ovat lähdössä, kun minulla taas riittäisi vielä jonkun tunnin virtaa aktiivisempaan tekemiseen, mitä viikolla aina oikein odotan.

Kotona puuhailun taustalle olisi tarjolla kolme elokuvaakin, jotka hain kirjastosta - Ihanat naiset, Työmiehen päiväkirja ja Kaikilla mausteilla.