Väsymys jäi, vaikka varsinainen flunssa jo hellittikin. Pidennetty viikonloppu tulee siis tarpeeseen - perjantai on vapaapäivä. Aamuisin väsyttää makeasti. Arkiaamuisin tietysti. Lauantaina olen takuulla taas seitsemän aikaa sirkeänä pystyssä, vaikka kuinka haluaisin nukkua.

Huoneiden vaihtaminen on auttanut näissä arkiaamuissa, kun heppu herää jo pian neljän jälkeen. En arvannutkaan, että nykyiseen makuuhuoneeseen äänet kuuluisivat niin paljon vaimeampina. Herään vain siihen, kun heppu nousee sängystä. Olen myös keksinyt peitto-tyyny-viritelmän, joka pitää tyynyt tukevasti molemmilla korvilla äänieristeinä. :D

Vaikka harmittaakin, ettei työpäivän päätteeksi jaksa tehdä niitä juttuja, joista on koko työpäivän haaveillut (kuten blogit ja askartelu), on toisaalta ollut mukava huomata, että olen malttanut ihan vain pötkötellä. Välillä seurana on kirja, välillä tv, välillä heppu.

Sain tänään oikein lämmittävää palautetta töissä, persoonastani ja tavastani tehdä töitä. Tuntuu mukavalta, kun uskotaan ja luotetaan, pidetään. Ehkä vielä erityisen mukavalta siksi, että olen nyt viimein töissä paikassa, jonne olen tähdännyt vuosikaudet. Ja luoja nähköön, kuinka monta kertaa olen vuosien aikana epäillyt itseäni - en jaksa, en osaa, onko tämä oikea tie ylipäätään?

Nyt tarvitsen silti ne kolme päivää vapaata. Vielä huominen!