Ajatus ei tahdo tähän aikaan kulkea enää laisinkaan. Haluan kuitenkin kirjata muutaman lämpöisen ja rakastavan rivin tältä päivältä.

Olin kesken työpäivän kaupungilla hoitamassa asioita. Itse asiassa olin jo palaamassa työpaikalleni, kun huomasin puoliajatuksissani seuraavaa korttelia pitkin lähestyvän salskean oloisen miehen. En näe kovin hyvin kauas, joten en voi tehdä kovin teräviä havaintoja pitkältä etäisyydeltä. Askel askeleelta hahmo kuitenkin piirtyi tutummaksi ja tuntui niin hyvältä tuntea sellainen tahaton hypähdys rinnassa, kun tunsin miehen omaksi kullaksi. Hymy levisi kasvoille ihan itsestään.

Mikä siinä onkin, että tuntuu aina jotenkin häkellyttävältä törmätä sattumalta kaupungilla. Se on ihan hassu tunne. Samaa tunnetta ei tule, jos tapaan sattumalta ystävän, siskon, kaverin, äidin. Kun törmään sattumalta heppuun, siinä tuntuu hetken ajan jokin sellainen tuntu alkuhuumasta. Jotain hyvin romantillista. Seurasi höpötystä nenätysten, pusuja, halauksia ja vilpitöntä ilahdusta. Taas liikennevaloissa siiheksi, kun minulle vaihtui vihreä.