Rautalangasta lähti taas lisätilaus.
Avauduin ystävälle. Ystävä kuunteli ja myötäeli. Jotain terävöityi, kun ystävä toi keskusteluun näkökulmaa rooleista. Tulen miettimään sitä. Jo pelkästään se tuntuu huojentavalta, että joku ymmärtää ja voin luottaa tuntemuksiini - ne ovat luonnollisia ja ymmärrettäviä. Huojennuin niin, että löytyi jo huumoriakin. Naurattaa edelleen, itse asiassa.
Sitten tulikin heppu, pitkästä aikaa kesken työillan. Puhuttiin taas, selvennettiin ja selvennettiin. Lopuksi heppu ojensi kätensä - kättä päälle. Tartuin siihen. Katsotaan. Katsotaan ja toivotaan. Pyysi lopuksi iltaa mukaan ja lähdin hetkeksi. Siitä onkin jo kauan, kun olen ollut mukana. Silloin oli vielä lunta, nyt oli ihanan vihreää ja rehevää. Sellainen tuuli, että järvi oli vaahtopäitä täynnä. Tuli ihan lapsuus mieleen ja tunsin mökkijärven tuoksun.
Pääskysten tsvirrr tsvirrr tsvirrr on palannut ja se on kesän parhaita ääniä.
Kommentit