Olenpa onnellinen, etten ole nauttimassa aamuisista unista juuri nyt. Menisi nimittäin hermo. Joku tamppaa mattoja ennen kahdeksaa, vaikka senkin olen kieltänyt!

Voi ei, muistuukin mieleeni eräs kohtaus tuolta pihamaalta jokin aika sitten. Aamulla tämäkin, kun olin töihin menossa. Vanha paappa tamppasi hieman tuskaisen näköisenä mattoja. Satuin vilkaisemaan talomme alimpiin ikkunoihin ja vaimohan se siellä kyttäsi silmä kovana, että taatto piiskaa kunnolla. :D Erityistä myötätuntoa tunsin, kun pappa tuli seuraavanakin aamuna vastaan mattokuormaa olkapäällään kantaen.

Meillä ollaan taas sovussa.