Obeesia kirjoitti äskettäin blogien puolesta. Kommenteissa vielä kompattiin yhteisöllisyydestä. Apua saa mileti asiaan kuin asiaan, kun vaan kysyy.

Eilen tuli itselleni kysyttävää Flickrin pro-tilistä. Itse asiassa olin jo pidemmän aikaa pohtinut asiaa ennen kuin tajusin, että ympärillänihän on useita Flickrin käyttäjiä. Parin tunnin sisällä sain kolme ystävällistä vastausta aiheeseen ja Näkymätön tyttö lausui ne lopulliset taikasanat. Omalla kortillani maksu ei onnistunut, mutta hepun Sampo-kortti toimi! Nyt olen onnellinen Flickr pro -tilin omistaja. Kiitos!

Kaikenlainen vekslaaminen loppuu nyt ja valokuvat, Illustration Friday -työt ja decoilut löytyvät kaikki yhdestä ja samasta osoitteesta. Jei! Tuosta pro-tilistä olisi pitänyt ottaa selvää jo kauan sitten.

En muista, olenko kertonut eräästä joulupäivästä, jolloin bussit eivät kulkeneet ja minun oli pakko päästä terveysaseman päivystykseen, joka oli useamman kilometrin päässä. Oli aikainen aamu ja avauduin asiasta internetissä. Sattumoisin eräs nettituttuni toisesta kaupungista oli tuolloin baarista kotiutumisen jälkeen vielä hereillä.

Ei mennyt tuntiakaan, kun istuin tämän nettitutun isän kyydissä matkalla kohti terveyskeskusta ja samainen isä haki vielä poiskin! Voitteko kuvitella! Tuttuni isä sattui nimittäin asumaan samassa kaupungissa kuin minä ja sattuipa vielä olemaan autolla liikkeellä päivystysvuorossa omassa työssään juuri tuona joulupäivän aamuna. Tuo tapaus tuntuu ihan uskomattomalta vieläkin. En ollut koskaan tavannut tätä isää, nettituttuni olin tavannut kahdesti. Kiitollisena muistelen tätä.