Vaikka kuinka koitan valveilla ollessani psyykata itseäni pois ahdistuksesta, niin unissani en siihen kuitenkaan pysty. Yöllä heppu oli kuumissaan siirtynyt olohuoneeseen nukkumaan. Heppu on sikeäuninen kaveri, mutta oli kuitenkin herännyt myöhemmin makuuhuoneesta kantautuneeseen huutooni. Jestas. En muista itse mitään, en edes hepun siirtymistä olohuoneeseen. Heppu ei muista, mitä huusin, mutta vihaisena olin möykännyt.

Muutama päivä sitten oli vähän vastaava tapahtunut päiväunilla ja se on kyllä ihan uutta! Tätä blogia viime talven ajoilta selaamalla selviää, että stressaavina kausina puhun unissani miltei joka yö, mutta enpä ole kai koskaan aiemmin puhunut unissani päikkäreillä. Nykyisin vielä humahdan päiväunillakin tosi sikeään uneen.

Ei yhtään huvita mennä töihin. Ihmettelen tätä ilmiötä, koska olen tykännyt työstäni tosi paljon.