Vaikka kuinka koitan valveilla ollessani psyykata itseäni pois
ahdistuksesta, niin unissani en siihen kuitenkaan pysty. Yöllä heppu
oli kuumissaan siirtynyt olohuoneeseen nukkumaan. Heppu on sikeäuninen
kaveri, mutta oli kuitenkin herännyt myöhemmin makuuhuoneesta
kantautuneeseen huutooni. Jestas. En muista itse mitään, en edes hepun
siirtymistä olohuoneeseen. Heppu ei muista, mitä huusin, mutta
vihaisena olin möykännyt.
Muutama päivä sitten oli vähän vastaava tapahtunut päiväunilla ja se on
kyllä ihan uutta! Tätä blogia viime talven ajoilta selaamalla selviää,
että stressaavina kausina puhun unissani miltei joka yö, mutta enpä ole
kai koskaan aiemmin puhunut unissani päikkäreillä. Nykyisin vielä
humahdan päiväunillakin tosi sikeään uneen.
Ei yhtään huvita mennä töihin. Ihmettelen tätä ilmiötä, koska olen tykännyt työstäni tosi paljon.
maanantai, 3. heinäkuu 2006
Kommentit