Johtuen helteestä ja väsymyksestä olen viime päivinä toistuvasti toitottanut paria lausetta - Anna mun olla rauhassa! Älä hiplaa! Toisen läheisyys ja näpelöinti ei välttämättä tunnu kivalta, kun on kaksi nihkeää ihoa. Keskittyminen taas on tunnetusti mahdotonta, kun toinen aloittaa höpöttämisen viiden minuutin välein tai laulaa jatkuvasti. Oman tilan ja rauhan tarve on ollut ilmeinen ja hepun muisti sen suhteen on lyhyempi kuin.. kuin mikään. Nyt siis on pari päivää ihan omaa aikaa ja rauhaa. Woohoo! Mutta tulee se ikäväkin.
Nyt suihkuun. Tuntuu kyllä hieman turhalta, kun sama hiki on päällä jo ennen kuin on saanut offiisin oven auki.
Kommentit