Se oli muuten Unikeon päivä, kun kuukahdin kellon ympäri!

Heppu tulee tänään kotiin. Piti jo aamulla kiukuta puhelimessa, että pääsee tunnelmaan. Kiukkusin yhtä aikaa ikävääni ja sitä outoutta, että tämä itsekseen eläminen taas loppuu. Kiukkusin myös paljon päänsärkyä, väsymystä, hartiajumitusta ja nälkää. Sitten tulikin jo parempi olo, kun heppu ei ollut milläänsäkään mutristeluistani.

Pian tosin alkoi uudestaan arveluttaa, kun sain tekstiviestin junasta:
"Ei vihittu! Vähiidonniino squuiiedjjona demokaa now norppaa klaaaatuaabbaa tätä. Pansssi. Mölleemm kuunnarrssa."

Mitä tuohon voi sanoa?!
Vastasin: "Mitään en tajunnu. Pus pus!"

Jonkin ajan kuluttua tuli selventävä viesti:
"[kirosana] Uusi puhelin, en osaa käyttää. Kirjoitin tätä viestiä puoli tuntia. En hallitse ennakoivaa tekstijuttua, enkä tiedä miten sen saa onoff. Tämä on jojoku samsung."

Nyt ymmärrän. Kerran yritin siskoni entisellä ei-nokialla kirjoittaa tekstiviestiä ja poltin hihani alta sekunnin. Sisko sitten kirjoitti viestin sanelusta. Mistähän yhtäkkiä uusi puhelin? Arvaan, että kyseessä on perinteinen isän ja pojan (ja pyhän hengen) välinen tekniikkavaihtokauppa. Näitä on nähty ennenkin.

Myääähh. Pitäisi mennä ruokakauppaan. En siis kerta kaikkiaan millään pystyisi enkä jaksaisi enkä kykenisi. Hepun juna on täällä juuri, kun kaupat menevät kiinni, joten senkään varaan ei voi laskea. Eilen illalla jouduin antamaan ylen, eikä olo ole vieläkään kummoinen. Ruokalan ruuassa oli takuulla jotain ihmeellistä. Sain sitä alas noin viisi lusikallista ja edelleen puistattaa ajatuskin kyseisestä mössöstä. Lopusta etomisesta syytän hartiajumia ja väsymystä.

Laittelin vähän kategorioita tähänkin blogiin. Parisuhdearjessa en päässyt vielä tätä vuotta pidemmälle, mutta ihan tuli heppua ikävä, kun luin vanhoja merkintöjä. Parisuhdearkea-sivu säilyy myös ja sinne kasaan hauskoja muistoja. Tässä kategoria-osuudessa sen sijaan myös myrskytään, väännetään rautalankaa ja viskotaan astioita.