Arkiaamuisin harmittelen, kun aika rientää niin nopeasti ja pitäisi olla menossa töihin juuri silloin, kun kaikki miljoonat ideat odottavat toteuttamistaan. Aamu on minun aikaani, kuten niin monesti olen kertonutkin.

Minulla on ollut tällä viikolla neljä vapaata aamua. Onhan sitä monenlaista tullutkin tehtyä nyt aamuisin, mutta ihmeekseni sitä normaalia arkiaamun paloa ei ole juuri näkynyt. Enimmäkseen olen vetkuillut, tehnyt hieman sitä ja hieman tätä. Tänä aamuna, kun olen kutsuttu töihin, palo on tietysti tullut takaisin! Häh?! Joko täytyy mennä? Vastahan tähän istuin ja voisinkin tehdä vaikka mitä!