Eilen illalla iski menojalka. Tai se oli kyllä tuloillaan jo
päivemmällä, kun aloin varovasti tiedustella joiltain lähimmäisiltäni
mahdollisuuksia iltaiseen seuranpitoon. Pitkään näytti siltä, että
menopoliittisesti käy illan suhteen huonosti. Heppukin meni nukkumaan
jo kymmenen aikaan illalla! Miehet...
No, meillähän ei pienistä lannistuta! Seuraava luottomies oli bestman,
jolle rinkuttelin. Melkoinen flaksi, koska sillä suunnalla vastattiin
suoraan baarista. Kutsu kävi, joten nutturaa auki ja hieman väriä
silmään. Sattui vielä bonuksena tanssivaa naisseuraa, joten sain panna
jalalla koreasti ja se on aina hyvän illan merkki.
Tuon alkoholipuolen kanssa olen kyllä ihmeissäni. Nyt jatkuva
trendi näyttää siltä, että pian ei tarvitse kuin vilkaista baaritiskiä,
niin viimeistään nukkumaan mennessä tajuaa pään olevan epämukavasti
pyörällä. En ollut missään vaiheessa iltaa päissäni, mutta sänkyyn
kallistuessa oli ihan älytön olo. Luulisi, että kohtuudesta ihminen
palkitaan, mutta ei.
Silmäys menneeseen
Vuosi
sitten lauantaisin meillä soi nettiradiossa kantri! Siis mikäli
vietimme viikonloppua minun lukaalissani. Liikkumisen suhteen oli pari
päivää sitten väärässä väittäessäni,
etten ole blogin aikana harrastanut liikuntaa. Vuoden takaisista
merkinnöistä kävikin ilmi, että olen tuolloin käynyt ainakin jonkin
verran kuntosalilla. Loppukevennykseksi suora lainaus vanhasta
merkinnästä:
Unohtui kertoa eilisestä kotimatkasta yksi
seikka. Jokin satunnainen isä matkusti kahden tyttärensä kanssa.
Ymmärsin, että isä oli hakemassa lapset viikonlopuksi luokseen.
Ilmeisesti jossain kohtaa puhetta mainittiin äidin uusi mies. Nuorempi,
noin 5-vuotias tyttö pohti asioita ääneen ja totesi isälleen: "Me
ollaan sun lapsia.". Hetken kuluttua pohdinta jatkui: "Olisi kiva
tietää, ketä äiti rakasti ensin.". Ilmeeni takapenkissä olisi varmasti
ollut näkemisen arvoinen. Hih. Siinä on varmaan isällä edessä kiperien
kysymysten viikonloppu.
Mummoilla on taas palaveri rapussa.
lauantai, 26. elokuu 2006
Kommentit