Annoin juuri kertoa itselleni, että minulle on yritetty soittaa joskus kello 18.00. Puhelin oli täällä työhuoneessa ja minä eteläsiivessä makuuhuoneessa. Ensimmäinen kerta, etten kuullut puhelimen soivan. Olin näet aika juuttaan sikeässä unessa. Tekstiviestiin sitten heräsin, kello 20.30.

Että näin se päivä taas kääntyi illaksi.
Ikään kuin huomaamatta.

"Nyt otat kipollisen muroja ja käyt uudestaan nukkumaan", sanoi heppu.

Toivottavasti tänään ei ollut tarkoitus tehdä mitään ratkaisevaa tai kiireellistä.