Mikähän oli vikana viime yössä?

Kumpikaan meistä ei saanut unta. Itse makasin makuuhuoneessa ja luin töistä tuomiani naistenlehtiä, jotka olivat menossa paperinkeräykseen. Heppu nukkui olohuoneessa, josta pääsee ennen kukonlaulua töihin minua herättämättä. Tai siis ei nukkunut, kuten minulle myöhemmin selvisi.

Sammutin valot, ravasin vessassa, kävin vähän syömistä, yritin tyhjentää pääni kaikesta ja rentoutua. En tunnistanut mitään erityistä ajatusta, joka olisi sulkenut unen pois. Se on ahdistava olo, kun tajuaa, että uni ei todellakaan ole tulossa ja ollaan jo reilusti seuraavan päivän puolella. Aamuherätyksestä huolimatta hakeuduin jossain vaiheessa hepun kainaloon ja hepulla olikin ihan sama ongelma. Ei tullut uni siinäkään. Onkohan täysikuu, heppu ehti jo epäillä.

Tulihan se uni sitten joskus. Toivottavasti hepullekin. Itselläni on juuri sellainen liian vähäisen unen päänsärky. Heppu joutui heräämään jo tunteja sitten, mahtaa sillä olla kivaa.

Olen koko ajan siinä uskossa, että olen menossa töihin, vaikka tänään on ihan toinen meno.