Greippi auttaa flunssaan, sanon minä. Olen sillä monet kerrat
pelastautunut. Eilen pelastin greipillä hepun. Sattuikin muuten
erikoisen hyvä greippi makunsa puolesta. Napsin paloja hepun greipistä
ja olisin voinut syödä toisen perään. Heppu irvisteli, mutten tuntenut
armoa. Syö, syö!
Vuokrasin myös elokuvan, joka katsottiin eilen heti päivällä. Kaksipäisen kotkan varjossa.
Molemmat olemme kiinnostuneita noista ajoista, siksi vuokrasin. En
tosin arvannut, että elokuva on niin laulupainotteinen. Se teki
elokuvan ehkä hieman pitkäveteiseksi, vaikka laulut nyt sinällään
olivatkin ihan hyviä. Heppu taisi pitkästyä vähän enemmän kuin minä,
joka lopussa tirautin pari kyyneltäkin. Olin tunnistavinani, että
herkkyys liittyi jollain tapaa omiin häihini.
Itselleni ostin Susette-jäätelöä (huraa, pakastin!), mansikka-raparperia.
Jäätelö on vaniljaa, seassa mansikkahilloa ja raparperikastiketta. En
muista, milloin olisin viimeksi syönyt vaniljajäätelöä hillolla. Hyvin
voimakkaina tulvivat mieleen lapsuusmuistot. Centrumin yläkerrassa oli
kahvio, jossa kävin varmaan niin isän kuin äidinkin matkassa ostoksien
yhteydessä. Luulen, että ensimmäiset muistikuvat sieltä saattavat olla
peräti 70-luvun puolelta. Sieltä sai jäätelöannoksia, lähinnä kai
vaniljajäätelöä mansikkahillolla tai suklaakastikkeella. Se
mansikkahillo oli mielettömän makeaa.
Äsken näytin hepulle tuoreimmat Cute Overloadit - herran pieksut niitä peukalon kokoisia apinavauvoja! Ja heppu näytti vastapainoksi huikeita lentokonekuvia. Jos meillä onkin ollut rauhallinen sunnuntaiaamu sängyssä kolmisin (heppu, minä ja Esa), niin rauhasta ei voi mainitakaan Matosella. Siellä on täysi mellakka päällä.
sunnuntai, 24. syyskuu 2006
Kommentit