Greippi auttaa flunssaan, sanon minä. Olen sillä monet kerrat pelastautunut. Eilen pelastin greipillä hepun. Sattuikin muuten erikoisen hyvä greippi makunsa puolesta. Napsin paloja hepun greipistä ja olisin voinut syödä toisen perään. Heppu irvisteli, mutten tuntenut armoa. Syö, syö!

Vuokrasin myös elokuvan, joka katsottiin eilen heti päivällä. Kaksipäisen kotkan varjossa. Molemmat olemme kiinnostuneita noista ajoista, siksi vuokrasin. En tosin arvannut, että elokuva on niin laulupainotteinen. Se teki elokuvan ehkä hieman pitkäveteiseksi, vaikka laulut nyt sinällään olivatkin ihan hyviä. Heppu taisi pitkästyä vähän enemmän kuin minä, joka lopussa tirautin pari kyyneltäkin. Olin tunnistavinani, että herkkyys liittyi jollain tapaa omiin häihini.

Itselleni ostin Susette-jäätelöä (huraa, pakastin!), mansikka-raparperia. Jäätelö on vaniljaa, seassa mansikkahilloa ja raparperikastiketta. En muista, milloin olisin viimeksi syönyt vaniljajäätelöä hillolla. Hyvin voimakkaina tulvivat mieleen lapsuusmuistot. Centrumin yläkerrassa oli kahvio, jossa kävin varmaan niin isän kuin äidinkin matkassa ostoksien yhteydessä. Luulen, että ensimmäiset muistikuvat sieltä saattavat olla peräti 70-luvun puolelta. Sieltä sai jäätelöannoksia, lähinnä kai vaniljajäätelöä mansikkahillolla tai suklaakastikkeella. Se mansikkahillo oli mielettömän makeaa.

Äsken näytin hepulle tuoreimmat Cute Overloadit - herran pieksut niitä peukalon kokoisia apinavauvoja! Ja heppu näytti vastapainoksi huikeita lentokonekuvia. Jos meillä onkin ollut rauhallinen sunnuntaiaamu sängyssä kolmisin (heppu, minä ja Esa), niin rauhasta ei voi mainitakaan Matosella. Siellä on täysi mellakka päällä.