Nukuin hyvin! Aika hulppea tunne!

Kotiuduin yhdeltä kaljalta ranskalaiset perunat kainalossa (pakkauksessaan) joskus ennen puolta yötä. Jos radionaapuri olikin elämöinyt iltamyöhällä, tuohon aikaan oli jo hiljaista. Ehkä eilinen viestini täällä blogissa meni perille? Ohh, lämpimät terveiset! Söin pitkästä aikaa oikein tukevasti, luin muutamia sivuja uusinta Anna-lehteä ja nukahdin.

En herännyt hepun kuorsaamiseen kertaakaan niin, että sen nyt muistaisin. En herännyt stressiini, en mihinkään. Heppukin herää nykyisin ihan inhimilliseen aikaan töihin. Ei ole katastrofi, jos herään siihen, enkä enää saa unta. Mutta sain kuin sainkin vielä uudelleen unen, vaikka pari kertaa heräsin.

Kun aloin ihan oikeasti herätä tähän päivään, makailin vielä puolinukuksissa pitkän aikaa sängyssä. Oikeastaan teen silloin jo töitä, koska se on tuottoisinta ideointiaikaa. Se on myös hyvää aikaa sielulle - käyn öisiä unia ja muitakin asioita läpi melko vastaanottavaisessa ja vapaassa tilassa.

Ihanissa Naisissa keskustellaan myös nukkumisesta.