Auuugh. Niitä aamuja, jolloin heräillessään huomaa jokaisen raajansa
painavan sata kiloa kappale. Silmäluomellakin tuntui painoa olevan
ainakin 30 kiloa per silmä. Ei ollut kelloa lähettyvillä, joten en
tarkkaan tiedä kuinka pitkää keräsin voimia itseni liikuttamiseen,
mutta eiköhän tuossa tunti tai kaksi vierähtänyt ihan vain mahallaan
maatessa, suunnilleen hereillä.
Tuon lyhyen kappaleen aikana puhelin soi kahdesti. Ensin puhui
lehtimyyjä taukoamatta 10 minuuttia ja sitten soitti tuntematon numero,
joka olikin heppu työpuhelimellaan. Oma puhelin on hukussa, eikä sitä
täältäkään löytynyt, vaikka heppu soitti siihen välillä
äänimerkkityyppisesti. Tavaton action heti, kun sain itseni ylös.
Nukahdin illalla olohuoneeseen hepun viereen ja siirryin ihan
tokkurassa makuuhuoneeseen, kun hepun kello soi neljän jälkeen. Heppu
nukkui olohuoneessa juuri siksi, ettei aikainen herätys herättäisi
minuakin. En saanut uudestaan unta, joten tein siinä aamupalan ja luin
aikani, kunne nukahdin taas. Nyt ollaan sitten tässä, eli täysin
pihalla kaikesta päänsärkyisenä ja tukkoisen väsyneenä.
Tööööööt!
tiistai, 19. syyskuu 2006
Kommentit