Auuugh. Niitä aamuja, jolloin heräillessään huomaa jokaisen raajansa painavan sata kiloa kappale. Silmäluomellakin tuntui painoa olevan ainakin 30 kiloa per silmä. Ei ollut kelloa lähettyvillä, joten en tarkkaan tiedä kuinka pitkää keräsin voimia itseni liikuttamiseen, mutta eiköhän tuossa tunti tai kaksi vierähtänyt ihan vain mahallaan maatessa, suunnilleen hereillä.

Tuon lyhyen kappaleen aikana puhelin soi kahdesti. Ensin puhui lehtimyyjä taukoamatta 10 minuuttia ja sitten soitti tuntematon numero, joka olikin heppu työpuhelimellaan. Oma puhelin on hukussa, eikä sitä täältäkään löytynyt, vaikka heppu soitti siihen välillä äänimerkkityyppisesti. Tavaton action heti, kun sain itseni ylös.

Nukahdin illalla olohuoneeseen hepun viereen ja siirryin ihan tokkurassa makuuhuoneeseen, kun hepun kello soi neljän jälkeen. Heppu nukkui olohuoneessa juuri siksi, ettei aikainen herätys herättäisi minuakin. En saanut uudestaan unta, joten tein siinä aamupalan ja luin aikani, kunne nukahdin taas. Nyt ollaan sitten tässä, eli täysin pihalla kaikesta päänsärkyisenä ja tukkoisen väsyneenä.

Tööööööt!