Alla lisää eilisaamun valokuvia. Kahdeksalta oltiin siis jo luonnon keskellä ja ajauduttiin kävelemään paljon pidemmälle kuin oli tarkoitus. Kamerasta ehti loppua akkukin, mutta luonto oli kaunis ja mukavan rauhallinen.

Kävellessä alkoi tulla nälkä ja arvioimme kellon olevan jo lähemmäs yhdeksän, jolloin lähistöltä saisi tuoreita munkkeja kahvin tai kaakaon kera. Istuimme parikymmentä minuttia hengähtämässä terassilla, kunnes kello tuli yhdeksän ja pääsimme vastaleivottujen munkkien ääreen. Jestas, että oli hyvää! Niin ilmavia ja ihania munkkirinkilöitä en ole tainnut koskaan elämässäni syönyt. Jälkiruuaksi kuumat kaakaot ja jo jaksoi kävellä kotiin. Toppatakki ei ollut yhtään liioittelua tuolla reissulla.