Tuossa jonain päivänä tulin tulokseen, että on kaikille parempi, jos
otan itseni pois Blogilistan sijoituksista. Olen siis edelleen
Blogilistalla helpon seuraamisen vuoksi, mutta tilaajien määrää ei näe,
enkä siis sijoitu listoilla mihinkään. Sijoituksilla ei ole itselleni
väliä, lukijoilla henkilöinä toki, mutta numeroilla ei.
Taustalla on ajatus, että ehkä näin houkuttelen vähemmän anonyymejä,
joilta säästyin oikeastaan kokonaan ensimmäisen vuoden ajan. Omalla
kohdallani nämä tarkoitukseltaan hämäräksi jääneet vidduilut vievät
osan iloa tästä blogitouhusta. Ei sillä, että monestakaan tuulesta
temmatusta virityksestä itseeni ottaisin - enemmän naurattaa kuin
itkettää. Kuitenkin olen ikäväkseni huomannut, että tulen
kirjoittaessani liikaa miettineeksi, mitä piruilunhaluinen ihminen voi
mistäkin kirjoittamastani vääntää - aika ennalta arvattavia ovatkin.
Paljon jää kirjoittamatta ja ajatukset lässähtävät jo ennen kuin
ehtivät tekstiksi. Kun hyvän mielen harrastus ei ole enää hyvän mielen
harrastus, ei kamalasti jää syitä jatkaa harrastusta.
Näkyyhän se täällä. Tietysti on paljon asioita, joista en voi
kirjoittaa. Töissä on ehdoton vaitiolovelvollisuus ja on asioita,
joista en välitä tunnistamismielessä kirjoittaa ja asioita, jotka eivät
muuten vaan kuulu kaikille. Se, mikä tänne sitten muilta osin kävisi,
jää nykyisin helposti kirjoittamatta lässähdyksen takia. Itseä lähemmin
koskettavat asiat, joista voisin piruilun vuoksi oikeasti pahoittaa
mieleni, eivät nyt vain tule ulos täällä.
Nyt voi säästää ne Ei pidä välittää -kommentit. Järjellä tiedän toki
sen, mutta persoonani käsittelee asiat näin. En bloggaa väittelyn tai
piikittelyn ilosta. Sitä riittää blogien ulkopuolella ihan riittämiin
ja nämä jutut ovat olleet sellaisia mukavia hengähdyksiä.
Se siitä. Ei tarvetta vatkata asiaa tämän enempää.
perjantai, 13. lokakuu 2006
Kommentit