Tuossa jonain päivänä tulin tulokseen, että on kaikille parempi, jos otan itseni pois Blogilistan sijoituksista. Olen siis edelleen Blogilistalla helpon seuraamisen vuoksi, mutta tilaajien määrää ei näe, enkä siis sijoitu listoilla mihinkään. Sijoituksilla ei ole itselleni väliä, lukijoilla henkilöinä toki, mutta numeroilla ei.

Taustalla on ajatus, että ehkä näin houkuttelen vähemmän anonyymejä, joilta säästyin oikeastaan kokonaan ensimmäisen vuoden ajan. Omalla kohdallani nämä tarkoitukseltaan hämäräksi jääneet vidduilut vievät osan iloa tästä blogitouhusta. Ei sillä, että monestakaan tuulesta temmatusta virityksestä itseeni ottaisin - enemmän naurattaa kuin itkettää. Kuitenkin olen ikäväkseni huomannut, että tulen kirjoittaessani liikaa miettineeksi, mitä piruilunhaluinen ihminen voi mistäkin kirjoittamastani vääntää - aika ennalta arvattavia ovatkin. Paljon jää kirjoittamatta ja ajatukset lässähtävät jo ennen kuin ehtivät tekstiksi. Kun hyvän mielen harrastus ei ole enää hyvän mielen harrastus, ei kamalasti jää syitä jatkaa harrastusta.

Näkyyhän se täällä. Tietysti on paljon asioita, joista en voi kirjoittaa. Töissä on ehdoton vaitiolovelvollisuus ja on asioita, joista en välitä tunnistamismielessä kirjoittaa ja asioita, jotka eivät muuten vaan kuulu kaikille. Se, mikä tänne sitten muilta osin kävisi, jää nykyisin helposti kirjoittamatta lässähdyksen takia. Itseä lähemmin koskettavat asiat, joista voisin piruilun vuoksi oikeasti pahoittaa mieleni, eivät nyt vain tule ulos täällä.

Nyt voi säästää ne Ei pidä välittää -kommentit. Järjellä tiedän toki sen, mutta persoonani käsittelee asiat näin. En bloggaa väittelyn tai piikittelyn ilosta. Sitä riittää blogien ulkopuolella ihan riittämiin ja nämä jutut ovat olleet sellaisia mukavia hengähdyksiä.

Se siitä. Ei tarvetta vatkata asiaa tämän enempää.