Olin äsken ostamassa hehkulamppuja, mutta mukaan tarttui myös uusi peitto.
Eilen illalla viimeksi olin peiton alla järkyttävän kylmissäni johtuen
tosin osaksi kuumeestakin. Alkaa silti olla taas ne ajat käsillä, kun
tarvitsee kaksi peittoa. Heppu on elävä lämpöpatteri, mutta hänkään ei
ole aina saatavilla. Sitä paitsi hepulle tulee helposti liian kuuma.
Iltaisin kaivaudun oman ja hepun peiton alle hepun kylkeen. Toisella
kädellä pitelen lukemaani kirjaa jostain peittojen raosta ja toisen
palelevan tassuni tungen hepun selän ja patjan väliin. Jäiset varpaani
(sukat jalassa) jemmaan jonnekin hepun pohkeiden väliin. Vaihdan
paikkaa, kun yksi kohta hepusta jäähtyy liikaa.
Yhtenä iltana
suunnittelin vakavissani puhaltavani hiustenkuivaajalla kuumaa ilmaa
peiton alle. Heppu meinasi kuolla nauruun, kun kerroin. Jumaliste,
paleleminen on vakava asia! Hiustenkuivaaja oli jäänyt aamulta
sopivasti sängyn lähettyville, kun olin kuivaillut siinä hiuksia.
Suunnitelma kariutui, kun johto ei ollutkaan seinässä, enkä jaksanut
enää nousta.
Mutta nyt on uusi peitto! Ihana uusi, kuohkea, lämmin peitto. Plus tietysti vanha.
keskiviikko, 25. lokakuu 2006
Kommentit