Olin äsken ostamassa hehkulamppuja, mutta mukaan tarttui myös uusi peitto.

Eilen illalla viimeksi olin peiton alla järkyttävän kylmissäni johtuen tosin osaksi kuumeestakin. Alkaa silti olla taas ne ajat käsillä, kun tarvitsee kaksi peittoa. Heppu on elävä lämpöpatteri, mutta hänkään ei ole aina saatavilla. Sitä paitsi hepulle tulee helposti liian kuuma.

Iltaisin kaivaudun oman ja hepun peiton alle hepun kylkeen. Toisella kädellä pitelen lukemaani kirjaa jostain peittojen raosta ja toisen palelevan tassuni tungen hepun selän ja patjan väliin. Jäiset varpaani (sukat jalassa) jemmaan jonnekin hepun pohkeiden väliin. Vaihdan paikkaa, kun yksi kohta hepusta jäähtyy liikaa.

Yhtenä iltana suunnittelin vakavissani puhaltavani hiustenkuivaajalla kuumaa ilmaa peiton alle. Heppu meinasi kuolla nauruun, kun kerroin. Jumaliste, paleleminen on vakava asia! Hiustenkuivaaja oli jäänyt aamulta sopivasti sängyn lähettyville, kun olin kuivaillut siinä hiuksia. Suunnitelma kariutui, kun johto ei ollutkaan seinässä, enkä jaksanut enää nousta.

Mutta nyt on uusi peitto! Ihana uusi, kuohkea, lämmin peitto. Plus tietysti vanha.