Oli tärkeitä asioita ja olokin kohentunut, niin päätin lähteä toimittamaan niitä asioitani sitten. Kamala tohotus on ollut päällä vähän joka suuntaan ja kuumeen sumentamilla aivoilla kun tohottaa, niin tietäähän sen. Pakkasin laukut huolellisesti ja puin vaatetta päälle. Ulos lähtiessäni tiesin avaimen olevan toisessa laukuistani, joten löin oven empimättä kiinni. Avain on laukussa, mutta onko laukku mukana? Eipäs olekaan!

Mukana oli ainoastaan se isompi laukku. Pienempi laukku oli edelleen eteisen lattialla. Pienemmässä laukussa kuljetetaan puhelinta, lompakkoa ja avaimia. Usein laitan pienen laukun isoon laukkuun, jos täytyy kuljettaa molempia mukana ja isossa laukussa on tilaa. Niin kai sen nytkin olin kiireissäni ajatellut, en tiedä. Että tämä taas kuulostaakin niin naisen elämältä! Pieni laukku, iso laukku, pieni laukku... aaaaagh. :D

Koska farkkujen taskussa oli hieman rahaa, pääsin toimittamaan postiasiani kaikesta huolimatta ihan ensimmäisenä. Sen jälkeen kävin rimputtamassa erään ystävämme summeria, mutta kukaan ei ollut kotona tai ei ainakaan tietämättä halunnut availla ovia. Meillä kun aina edeltä käsin soitellaan. Töihin ei ollut pitkä matka ja taapersin sinne sitten soittamaan apua. Hetken aikaa muisteltuani sain hepun puhelinnumeronkin kerrasta oikein. Heppu olisi ollut aika lähelläkin menossa, mutta kotiavaimet olivat päämajalla eikä suinkaan virkapuvun taskussa. Eikä nyt heti olisi hätiin joutanutkaan.

Erilaisten vaiheiden jälkeen tajusin isännöitsijän toimiston olevan samassa korttelissa ja lähdin selviytymään siihen suuntaan. Vastaan tuli kaksi miestä, joiden arvelin olevan juurikin niitä kaipaamiani huoltomiehiä. En ollut ihan varma, oliko tutumpi heistä entisen osoitteeni huoltomies vai / ja nykyisen osoitteen huoltomies. Hän kuitenkin tervehti minua, joten uskaltauduin jutulle ongelmastani ja viiden minuutin päästä olinkin jo kotona. Jei!

Tämän jälkeen pääsin jatkamaan asioitani ja nyt olen vihdoin ja viimein kotona jäädäkseni. En lähde täältä mihinkään ainakaan vuorokauteen! Huomisen pyhäpäivänkin tajusin ajoissa, kun kaupassa oli pidemmät jonot kuin mitä olin ikinä siinä marketissa nähnyt.