Oli tärkeitä asioita ja olokin
kohentunut, niin päätin lähteä toimittamaan niitä asioitani sitten.
Kamala tohotus on ollut päällä vähän joka suuntaan ja kuumeen
sumentamilla aivoilla kun tohottaa, niin tietäähän sen. Pakkasin laukut
huolellisesti ja puin vaatetta päälle. Ulos lähtiessäni tiesin avaimen
olevan toisessa laukuistani, joten löin oven empimättä kiinni. Avain on
laukussa, mutta onko laukku mukana? Eipäs olekaan!
Mukana oli
ainoastaan se isompi laukku. Pienempi laukku oli edelleen eteisen
lattialla. Pienemmässä laukussa kuljetetaan puhelinta, lompakkoa ja
avaimia. Usein laitan pienen laukun isoon laukkuun, jos täytyy
kuljettaa molempia mukana ja isossa laukussa on tilaa. Niin kai sen
nytkin olin kiireissäni ajatellut, en tiedä. Että tämä taas
kuulostaakin niin naisen elämältä! Pieni laukku, iso laukku, pieni
laukku... aaaaagh. :D
Koska farkkujen taskussa oli hieman
rahaa, pääsin toimittamaan postiasiani kaikesta huolimatta ihan
ensimmäisenä. Sen jälkeen kävin rimputtamassa erään ystävämme summeria,
mutta kukaan ei ollut kotona tai ei ainakaan tietämättä halunnut
availla ovia. Meillä kun aina edeltä käsin soitellaan. Töihin ei ollut
pitkä matka ja taapersin sinne sitten soittamaan apua. Hetken aikaa
muisteltuani sain hepun puhelinnumeronkin kerrasta oikein. Heppu olisi
ollut aika lähelläkin menossa, mutta kotiavaimet olivat päämajalla eikä
suinkaan virkapuvun taskussa. Eikä nyt heti olisi hätiin joutanutkaan.
Erilaisten vaiheiden jälkeen tajusin isännöitsijän toimiston olevan
samassa korttelissa ja lähdin selviytymään siihen suuntaan. Vastaan
tuli kaksi miestä, joiden arvelin olevan juurikin niitä kaipaamiani
huoltomiehiä. En ollut ihan varma, oliko tutumpi heistä entisen
osoitteeni huoltomies vai / ja nykyisen osoitteen huoltomies. Hän
kuitenkin tervehti minua, joten uskaltauduin jutulle ongelmastani ja
viiden minuutin päästä olinkin jo kotona. Jei!
Tämän jälkeen
pääsin jatkamaan asioitani ja nyt olen vihdoin ja viimein kotona
jäädäkseni. En lähde täältä mihinkään ainakaan vuorokauteen! Huomisen
pyhäpäivänkin tajusin ajoissa, kun kaupassa oli pidemmät jonot kuin
mitä olin ikinä siinä marketissa nähnyt.
perjantai, 3. marraskuu 2006
Kommentit