Aika mielenkiintoinen idea töräyttää talvi päälle kertalaakista. Tuntui eilen aamulla tosi huonolta vitsiltä, kun kahlasin polvia myöten lumessa esitelmöimään. Laukussa oli nippu esitelmöintiin liittyviä papereita, iso tukku nessuja, kurkkupastilleja, särkylääkettä sekä nielua puuduttavia imeskelytabletteja. Nilkat kastuivat jo ensimmäisillä metreillä. Kaupunki näytti hassulta, kun kapeita polkuja vain kiemurteli siellä täällä.

Kävihän siinä sitten niinkin, että lukuisten vähältä piti -horjahdusten päätteeksi lensin ahterilleni. En muuten tainnut viime talvena keikahtaa kertaakaan. Aika korkealta sitä tipahtaa tällä pituudella. Ei sattunut onneksi pahemmin. Polveeni kolautin kunnon mustelman ja kankkua jomotti. Onneksi oli paksu takki, joka peittää takamuksen. Pehmensi mukavasti ja onhan siinä vähän enemmän tuota luonnon omaakin fyllinkiä kuin polvessa. Ei tullut edes mustelmaa hanuriin!

Tänään aamulla olin kuitenkin ihmeen kipeänä tuosta kaatumisesta. Käsivarsissa tuntuu samalta kuin olisi tehnyt hyvän käsitreenin eilen. Taisi etenkin oikean käden ojentaja siinä tärskähtää, sillä kädellä otin vastaan. Ranne onneksi säästyi, vaikka hetken kipeää tekikin.

Flunssan kanssa on edelleen tekemistä, mutta eiköhän tämä tästä!