Joku viisas on kertonut, kuinka ihmiset kuluttavat valtavasti energiaa murehtimalla asioita, joita ei koskaan tapahdukaan. Toinen viisas on todennut, että kaiken ollessa epävarmaa on kaikki myös mahdollista. Onpa myös lukuisat kerrat sanottu, että asioilla on tapana järjestyä.

Kuinka monta kertaa on etukäteen mielessään murehtinut asioita, käynyt omasta mielestään läpi kaikki mahdollisuuksien vaihtoehdot ja yhtäkkiä asia ratkeaakin täysin odottamattomalla tavalla. Monta! Ja taas kävi niin!

Eräs suuremman luokan tilanne on ollut päällä jo jonkin aikaa. Asia, jota olen halunnut todella paljon, mutta jolle on olemassa vähintään yhtä mielenkiintoinen haastaja. On ollut myös muita asioiden loppuratkaisuun vaikuttavia tahoja, joiden siirtoja olen joutunut odottamaan. Uskoin odottavani ja pähkäileväni vielä ainakin kuukauden, mutta tänään tapahtui yllätyskäänne, joka teki ison osan kauan jatkunutta pähkäilyäni täysin turhaksi. Ja sen päälle sain houkuttelevan tarjouksen, johon minulta odotetaan vastausta ensi viikon tiistaihin mennessä.

Houkutteleva tarjous on oikeastaan kahden punnitsemani asian sekoitus. Se on se kolmas vaihtoehto, jota olen kaivannut, mutta jota en todellakaan osannut pitää realistisena. Sitä vaikeinta valintaa, jota eniten olen pohtinut, minun ei sitten koskaan tarvinnutkaan tehdä, koska sitä vaihtoehtoa ei ole enää olemassakaan.

En nyt valitettavasti voi tässä kertoa asiastani enempää, mutta pyydänkin lukijoita keskittymään tämän kirjoituksen oleelliseen sanomaan, joka on se, että asiat voivat ratketa täysin yllätyksellisellä tavalla juuri parhain päin ja etukäteen murehtiminen on turhaa. Joskin toki inhimillistä.