Kirjoittelin aamupäivällä kappaleen tai parikin opinnäytetyötä. Tästä kiitokseksi ostin itselleni Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty-kirjan pokkarina. On pitänyt lukea se julkaisupäivästä saakka, mutta se on aina jäänyt. Erityiskiitoksena ja kunniamainintana ostin itselleni myös Viiviä & Wagneria yhden pokkarillisen, Parisuhteellisuusteorian.

Erityiskiitos ja kunniamaininta tuli siitä, että keskityin opinnäytetyöhöni oikeastaan kaksi kertaa. Kesken ensimmäisen keskittymisen nimittäin soitti heppu, että onkohan hänen työavaimensa mahdollisesti ehkä ruskeiden housujen taskussa. No, siellähän se! Koko nippu. Herra itse oli ehtinyt edetä jo kilometrin verran kohti työpaikkaansa. Rakastettavana vaimona lähdin kesken keskittymisen ja aamukahvin kiikuttamaan avainta puoliväliin vastaan. Tämän terhakkaan aamulenkin jälkeen keskityin siis uudestaan opinnäytetyöhöni ja tästä kiitoksena toinen pokkari.

Kuka kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. Niin kerta!

Ja se, kuinka järkevää on ostaa hyviä kirjoja kesken lopputyön tekemisen, niin sitä ei kommentoida nyt ollenkaan.

Klo 21:38 - Sähisevä häirikkö