Joo. Kuten aamulla kirjoittelin, olin etukäteen tietoinen tulevan päivän raskaudesta. Ihan hyvä, etten sentään koko totuutta tiennyt. Olisin nimittäin lannistunut totaalisesti jo ennen kuin olisin saanut työhuoneeni ovea auki. Kädet täynnä töitä, yllätysasiakkaat heti aamusta ja niin raskaita asioita ihmisillä harteillaan - oikein erityisesti tänään. Normaalin myötätunnon lisäksi ihmisten elämäntilanteiden kautta peilautuu omiakin tunteita ja asioita käsiteltäväksi, kun asiakkaat ovat menneet. Ei se vaarallista ole, kun ne asiat tiedostaa ja voi mielessään purkaa, mutta vie se voimia joskus.

Onneksi olin sopinut siskon kanssa treffit kaupungille. Syömiset olivat jääneet päivän aikana vähille ja lopulta tuli niin iso nälkä, että vein meidät syömään ihan kunnon ruokaa. Piti varsin hepulle laittaa tekstiviesti, että nyt et usko! Harvoin nykyisin käyn missään ja vielä harvemmin eli en koskaan ulkona syömässä tuosta vaan. Kerran vuodessa hepun kanssa ehkä.

Heppu on ollut neljä yötä poissa ja täällä tapahtuu täysin poikkeuksellisia asioita suursiivoamisesta alkaen. Heppu laittoikin takaisin: "Ootkos ennää yhtään sama vaimo?" :D En tiedä, mutta tuntuu mielettömän hyvältä, että on pitkästä aikaa jaksua tehdä asioita välillä toisinkin (ja ylipäätään tehdä asioita)! Siitä voisi päätellä, että elämä on aika hyvin ja se kantaa. Ei mikään itsestäänselvyys se.