Edellisen merkinnän listasta jäi vielä kaksi faktaa tähteeksi.
Tässä nyt ainakin toinen eli järjestyksessä kuudes.

Inhoan väittelemistä.

Minulla on omat mielipiteeni perusteineen, muilla on omat mielipiteet perusteineen. Keskustelu niistä on mielestäni avartavaa, kun kumpikin kunnioittaa toisen mielipidettä, kokemuksia, ajatuksia ja tunteita näiden mielipiteiden takana - on halu ymmärtää. Ainakin minut saa parhaiten laajentamaan näkökulmiani juuri näin.
 
Provosointi ja väittely väittelemisen ilosta ovat asioita, jotka haluan pitää mahdollisimman kaukana minusta. Ne saavat minut lukkoon, puolustuskannalle. Ei siis kovin rakentava asetelma. Erityisesti inhoan sitä, että halutaan saada toinen hermostumaan laukomalla mielipiteitä ärsyttämisen vuoksi niin, ettei ihminen välttämättä edes ole sitä mieltä itse - kunhan tökkii muurahaispesää vain tökkiäkseen. Olen todella huono kestämään tunnetta siitä, etten tule ymmärretyksi tai kuulluksi. Kuinka turhalta voi silloin tuntua tuollainen tökkiminen! Puhumattakaan siitä, kun joku ventovieras kertoo totuuksia minulle minusta itsestäni. Olen todella huono sellaisissa tilanteissa, koska itsehillintäni on sinnikkäästä harjoittelusta huolimatta heikko. Jos ei muuta, niin ainakin tulen pitkäksi aikaa pahalle mielelle.

Oma kiintiöni hedelmättömistä jankkaamisista, riidoista, tappeluista, toisen sivuuttamisesta ja tahallisesta väärin ymmärtämisestä on joka tapauksessa lopuksi elämää täynnä. Kanssani ei tarvitse olla samaa mieltä, enkä minä aio olla kaikkien kanssa samaa mieltä. Ollaan vaan ihan rauhassa eri mieltä, koitetaan ymmärtää toisiamme. Opettelen varmasti maailman tappiin saakka olemaan välittämättä provosoinnista ja ymmärtämättömästä piikittelystä.

Ei taida olla kovin fiksua paljastaa herkimpiä kohtiaan näin julkisesti.
Tulkaa vain kivittämään, perkele. :D