Vähän joutui kulmia kohottamaan eilen osto- ja myyntiliikkeessä. Ostin
viikonlopuksi pari kirjaa, jotka maksoivat yhteensä 4 euroa. En
tiennyt, käykö heillä mitkään kortit ja olinkin varautunut lähtemään
käteisen hankintaan muutamien kortteleiden päähän. Kassalla kuitenkin
kerrottiin, että pankkikortti käy. Sain tosin kylkiäisinä moitteet
siitä, että niin pienen ostoksen maksoin pankkikortilla "kun ei tämä
ole meille ilmaista".
No, perhana! Joko se kortti käy tai sitten sille voi ilmoittaa jonkun
minimisumman, mutta alkaa nyt kesken kaupanteon asiakkaalle siitä
nurkua. Oli pakko mainita - ihan asiallisesti -, että toimme heille
äskettäin kaksi pöytää ilmaiseksi myyntiin, että jospa oltaisiin
kuitenkin sujut. Ei vastausta.
Tänään aamulla ruokakaupassa
vaeltaessani pohdin omaa jaksamistani. Olen oivaltamassa, ettei se työn
määrä niinkään sitä energiaa syö, vaan ennemminkin iso osa
ihmiskontakteista. Miksi niistä on tullut sellaisia energiasyöppöjä
minulle? Mahtavaa huomata tällainen, kun on vuosikaudet opiskellut
varsin ihmisläheiselle alalle, valmistunutkin.
Onko tämä pysyvää vai monen sattumuksen tämänhetkinen summa? En tiedä. Sosiaalisuuttani olen puinut vastikään aiemminkin.
En minä ihmisten ongelmien alle kuukahda, siinä osaan vetää rajoja ihan
ammattimaisesti. Se jokin on ihan siinä kohtaamisessa. Ymmärtäisin, jos
minulla olisi huono itsetunto tai jotenkin oma rooli ihan hakusessa,
mutta mielestäni ei ole. Vai onko sittenkin? Olen ollut runsain mitoin
kiva ja kiltti, mutta pitänyt myös puoleni, saanut suuni auki. Enkö
riittävästi? Tunnen, että jonkin asian suhteen mittani on täyttymässä
ja se liittyy jotenkin tähän. Jää nähtäväksi.
lauantai, 21. heinäkuu 2007
Kommentit