Eilen ostoskeskuksessa ostin itselleni pehmiksen ja päälle tietysti strösseleitä eli hösseleitä. Huolestuin, kun olin ihan makean ähkyssä jo puolessa välissä tötteröä. Näinkö se vanhuus nyt iski tähänkin tätiin?! Kuitenkin samaan aikaan viereisestä lasten puuhapaikasta alkoi kuulua Tohtori Sykerön tunnari, jonka tunnistin ensisävelistä ja olin heti hyvässä tunnelmassa. Että on se mieli vielä sittenkin vetreä! :D

Tohtori Sykeröhän on ihan huippu! Minulla oli lapsena sellainen tarrajutuksi kutsumamme Tohtori Sykerö -aiheinen juttu. Muistatteko niitä sellaisia, missä oli kiiltäväpintainen iso taitettava taustakartonki ja siihen aseteltavia tarrakuvia, joita sai kiinnittää ja irrottaa loputtomiin. Meillä oli ainakin tuo Tohtori Sykerö, jokin maalaismaisema, Maailman vahvin nalle ja sekä minulla että siskollamme kolmekerroksiset talot, joissa tarroina oli huonekaluja ja perhe. Siinä sisustamisen määrässä taisivat kuvat lopulta menettää väriäänkin, niin pidettyjä olivat.

Minulla on ollut myös jokin aivan ihana Tohtori Sykerö -puuhakirja tai värityskirja, jota väritin hyvin säästeliäästi ja harkitusti, koska se oli niin hieno.