Eilen ostoskeskuksessa ostin itselleni pehmiksen ja päälle tietysti
strösseleitä eli hösseleitä. Huolestuin, kun olin ihan makean ähkyssä
jo puolessa välissä tötteröä. Näinkö se vanhuus nyt iski tähänkin
tätiin?! Kuitenkin samaan aikaan viereisestä lasten puuhapaikasta alkoi
kuulua Tohtori Sykerön tunnari, jonka tunnistin ensisävelistä ja olin heti hyvässä tunnelmassa. Että on se mieli vielä sittenkin vetreä! :D
Tohtori Sykeröhän
on ihan huippu! Minulla oli lapsena sellainen tarrajutuksi kutsumamme
Tohtori Sykerö -aiheinen juttu. Muistatteko niitä sellaisia, missä oli
kiiltäväpintainen iso taitettava taustakartonki ja siihen aseteltavia
tarrakuvia, joita sai kiinnittää ja irrottaa loputtomiin. Meillä oli
ainakin tuo Tohtori Sykerö, jokin maalaismaisema, Maailman vahvin nalle
ja sekä minulla että siskollamme kolmekerroksiset talot, joissa
tarroina oli huonekaluja ja perhe. Siinä sisustamisen määrässä taisivat
kuvat lopulta menettää väriäänkin, niin pidettyjä olivat.
Minulla on ollut myös jokin aivan ihana Tohtori Sykerö -puuhakirja tai
värityskirja, jota väritin hyvin säästeliäästi ja harkitusti, koska se
oli niin hieno.
sunnuntai, 22. heinäkuu 2007
Kommentit