Haastemiehet ovat kolkutelleet ovella taajaan. Tässä siis haasteen mukaiset seitsemän faktaa minusta:

1.Olen saanut synnyinlahjaksi hyvät sosiaaliset taidot, mutta olen äärettömän mielelläni yksin. Minulla on aika harvoin seurallinen olo. Meni kauan ennen kuin hahmotin ja hyväksyin sen, että sosiaalinen lahjakkuus ja halu sosiaaliseen kanssakäymiseen eivät automaattisesti kulje käsikädessä. Edelleen tuntuu ristiriitaiselta, kuinka paljon pidän monista ystävistäni, mutten meinaa saada tarpeekseni omasta ajasta ja rauhasta. Valitse helposti yksinolon. En tiedä, kuinka paljon ystäviltä voi odottaa ymmärrystä tätä tosiasiaa kohtaan ilman, että he ottavat siitä itseensä. Onneksi on sähköpostit, kirjeet ja blogit!

2. Syöminen ilman mitään oheistoimintaa on pitkästyttävää puuhaa. Oheistoiminnoista parhain on lehden tai kirjan lukeminen. En ole innokas ruuan äärellä seurustelija ja syönkin mieluiten yksin omassa rauhassani. Opinnot ja työelämä ovat kuitenkin tehneet joustavaksi ja kahvihuoneessa yksin syöminen tuntuu jopa oudolta. Erilaiset ruokakutsut tai ruokaravintolaseurueet eivät kuulu ajanviettotapojeni top teniin. Voi olla, että vuosien saatossa asiaa on ohjannut tähän suuntaan myös syömishäiriöt, jotka ovat olleet osa elämääni kahdessa jaksossa.

3. Tunnen jokapäiväisessä elämässäni paljon riittämättömyyden tunteita ja sitä kautta kumpuavaa syyllisyyttä. Vasta viime aikoina olen saanut jonkinlaista otetta näistä tunteista siten, että voin nähdä asioita hiljalleen toisin. Usein minuun kohdistuvat odotukset ja vaatimukset ovatkin osaksi tai jopa kokonaan omia oletuksiani ilman todellisuuspohjaa. Uskon, että armeliaisuus ja hyväksyntä omaa keskeneräisyyttä kohtaan kasvaa edelleen, kunhan nämä ajatukset ja omat rajat kirjastuvat. Koen silti esimerkiksi monet hepun huushollia kohtaan esitetyt toivomukset ja hänen tapansa ahdistavina vaatimuksina ja koen joskus, ettei minulle ole tässä maailmassa tilaa kaikkine piirteineni. Vaikka olen aina osannut pitää puoleni, minussa taitaa kuitenkin olla ripaus kiltin tytön syndroomaa. Ehkä minun on vain otettava se tila, minulla on siihen samanlainen oikeus kuin kenellä tahansa muullakin.

4. Kyllästyn ja pitkästyn helposti, kuten jo kohdassa 2 totesin. On vaikea istua koulussa tai kokouksissa tai melkeinpä missä tahansa, jos ei ole mitään muuta tekemistä kuin istuminen ja kuunteleminen. Koulussa esimerkiksi muistiinpanojen kirjoittaminen helpotti. Töissä olisi tappavaa, jos olisi paljon hetkiä, jolloin aikaa pitää oikein kuluttamalla kuluttaa – nykyisessä työssäni moista pelkoa ei ole, työt eivät koskaan lopu kesken. Kuljen paljon kävellen ja kävelen vauhdilla muun muassa minimoidakseni kävellessä pitkästymisen mahdollisuuden. Pitkästymistä torjuakseni teen myös usein montaa asiaa yhtä aikaa. Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka.

5. En pidä itseäni energisenä ihmisenä sittenkään, vaikka tapaan tehdä monia asioita yhtä aikaa ja muutenkin pitää aina olla jotain tekemistä. Tiedän, että minusta helposti välittyy tehokas ja energiaa puhkuva vaikutelma, mikä ei ole ainakaan koko totuus eikä mitenkään tarkoituksellista. Tiedän kokemuksesta, mitä on olla uupunut ja se oli sen verran ikävää, että jossain takaraivossa on aina pieni pelko uupumisesta. En tarkoita tavallista väsymystä, johon auttaa normaali lepo, vaan syvemmästä ja pitkittyneestä, hieman masennuksen kaltaisesta uupumuksesta. Päässäni on aina miljoona asiaa menossa ja toisinaan tuntuu, ettei kaikkiin arjen pieniin itsestäänselvyyksiin riitä millään puhtia. Tämä aiheuttaa ristiriitoja parisuhteessa (katso myös kohta 3) ja hepun on vaikea tätä puoltani hahmottaa, koska on luonteeltaan ja taustoiltaan niin erilainen.

Jatkan tästä myöhemmin. Tulikin syväluotaavampaa settiä kuin etukäteen oli tarkoitus.