Näin on taas arki alkanut.
Kello on kahdeksan
maanantaiaamuna ja ulkona laulaa hirveällä volyymillä lehti-imuri. On
useinkin herännyt kysymys, miksi kaikista kovaäänisimmät toimet
aloitetaan heti aamusta. Olipa kyseessä sitten remontti, huoltotyöt tai
vaikka se mattojen tamppaus.
Toisaalta! Tajusinpa juuri, että ilman tuota aamuista meteliä en
välttämättä olisikaan nyt onnellisesti kihloissa. Muistikuvat ovat jo
hieman hämärtyneet, mutta kerronpa kuitenkin palan suhteemme historiaa.
Muutimme hepun kanssa erilleen sen kesän alulla. Syiden kirjo ei tässä
ole olennaista, joten en rönsyile niihin. Muutin taloon, jossa oli iso
remontti vielä hieman kesken. Tuona kesänä tein iltaisin töitä.
Aamuisin, jolloin olisin mielelläni nukkunut pidempään, talossa pärähti
käyntiin megaluokan poraaminen joka aamu kello 7.
Pidemmän
päälle tuo meteli alkoi kiristellä enemmän kuin sieluni sieti.
Ratkaisimme tilanteen niin, että aloin usein mennä työillan jälkeen
hepun luo yöksi. Olimme lämpimissä väleissä erosta huolimatta. Heppu
oli yleensä jo nukkumassa minun tullessa töistä ja lähti aamulla töihin
paljon ennen kuin itse nousin ylös.
Emme olleet mahtuneet
aiemmin isoon kaksioon saman katon alle, mutta nyt osittainen
rinnakkaiselo hepun yksiössä sujui mutkattomasti. Jonkin ajan kuluttua
saattoi mennä yhteisestä sopimuksesta useita päiviä, etten käynyt
kotona lainkaan. Heppu pääsi puolen päivän aikaa töistä, vietimme
päivän yhdessä, lähdin illaksi töihin ja niin edelleen. Kului vielä
joitain kuukausia, kun hiljalleen ratkoimme eroon johtaneita syitä ja
uskalsimme ihan oikeasti aloittaa alusta. Emme tainneet noina 'eron
kuukausina' todellisuudessa juuri erossa ollakaan.
Eläköön evakkojärjestely!
maanantai, 10. lokakuu 2005
Kommentit