Lurautin juuri marjapuuroa Esan rinnuksille eli tämän koneeni näpyttimille. Tämä näin sivuhuomatuksena - olin tulossa avautumaan jostain ihan muusta.

Nimittäin! Olin kasaamassa erästä huonekalua, jonka heppu kävi hakemassa minulle eilen. Yritin inistä lattian rajasta, että tässä tarvitaan nyt miestä, mutta heppu ei juuri korvaansa lotkauttanut. Ei ollut aikaa, piti kuulemma tankata ennen sählypeliä, ja sitä paitsi olihan hän jo osansa tehnyt hakiessaan tuotteen kaupasta kotiin. Mutta kun! Ohjeet olivat taas ihan peräpuolesta ja voimaakin tunnuttiin tarvittavan enemmän kuin minulla, poloisella vaimolla, oli tarjota.

Inisin sinnikkäästi ja armollisena tekona heppu kävi viimein puristamassa kasaan voimaa tarvittavat kappaleet. Ilmeisesti miehiseen voimaan vetoaminen on naru, jota kannattaa nykiä. Kirjoitan tämän muistiin. No kuitenkin. Jatkoin urheana kasaamista, sadattelin ja jupisin, ruuvasin ja veivasin ja marmatin.

Arvatkaa, mitä huomasin hetken kuluttua! Pienen matkan päässä kamera käy. Siis!! Tyypillä on otsaa tallentaa videokuvaa vaimonsa ahdingosta huonekalun ja epäkeskojen ohjeiden keskellä. Kaiken kukkuraksi oli oikein tarkoituksella laittanut taustamusiikiksi Barry Whitea! Voitteko kuvitella!

Saakelin nilkki! :D