Sellainen tästä on tullut. ÄÄÄÄÄääääÄÄÄÄäääääää.

Elämä olisi varsin fantsua eli fantastista, jos ei tarvitsisi raahata mukanaan tuota rekan kokoista painolastia, joka tunnetaan myös nimellä lopputyö. Kokeilin jopa sellaista taktiikkaa, että teen koko paskan valmiiksi tänä viikonloppuna, niin ei tarvitse enää sitäkään itkeä ja miettiä. Mutta kun ei se tullut valmiiksi!!

Saisinkohan edes ykkösen, jos laittaisin sen nyt vain menemään? Yksikään luku ei ole loppuun asti kirjoitettu, mutta paljon on silti kaikenlaisia kappaleita siellä sun täällä. Punainen lanka ja johdonmukaisuus niiden väliltä puuttuu, mutta eikös sellainen ole vain kiitettävissä töissä. Tarviiko mun enäää?! Tässä olisi jo vähän kaikkea kolmenkymmenenkahden sivun verran.

Sitten muistin, että onhan se tekemättä vielä sekin yksi kurssi, jossa piti kirjoittaa eräästäkin aiheesta muutaman tehtävän verran jotain kymmenen sivua. Ei hei kiinnosta!!

Ulkona on tosi kaunis ilma. Taidan mennä hankeen makaamaan.