Vilkaisin ulos ikkunasta. Ulkona oli lumisempaa kuin kertaakaan tämän syksyn aikana. Puutkin kannattelivat osaansa. Oli hämärää, kaunista ja niin kutsuvaa, että päätimme hepun kanssa tehdä pienen kävelyn ulkoilmaan. Pari pakkasastetta lisää ei olisi tehnyt lainkaan pahaa, mutta mielen onnistui hieman virkistäytyä myös räntäsateessa ja loskaisiksi sulavilla teillä.


Pidemmällekin olisi malttanut, jos kengät eivät olisi heti laskeneet kaikkea kosteutta iholle saakka. Kävimme torilla katsomassa sinne pystytettyä isoa joulukuusta. En meinaa millään ymmärtää, että elämme jo marraskuun loppua. Oma henkinen kalenterini laahaa noin kuukauden jäljessä.