Oooolen pieni pandakarhu vain. Olen menossa ihan juuri pesemään eiliset meikit pois. Tein synnin, enkä pessyt niitä yöllä, koska minusta ei ollut siihen. Jotenkin vasta kotiuduttuani kello 3.30 tajusin olevani niin väsynyt ja koko lailla päihtynytkin. Muistan hepun naureskelleen minulle vielä viimeisenä tekona ennen nukahtamista. Olin itse jo melkein unessa ja ilmeisesti jollain tavalla koomillisen näköinen siinä sänkyyn keikahtaneena. Tähän taustaan nähden olo on ilahduttavan vähän hutera.

En kykene muistamaan, milloin viimeksi olisin ollut oikein kerta kaikkiaan yökerhossa, oikein miltei loppuun saakka ja oikein tanssimassa ja oikein vielä hepun kanssa! Sikäli hassua, että olen elämässäni notkunut yökerhoissa hyvin, hyvin paljon. En nyt niin paljoa hepun kanssa, mutta jonkin verran niinkin. Ja selvennettäköön, että heppu ei tanssi. Mokoma!

Harvoin on tanssikaveria tarjolla, tai tanssin mahdollisuutta muutenkaan. Tavallisimmin istun poikain kanssa pubeissa. Tuo klubeilla ja yökerhoissa keikkuminen on tosiaan muutenkin vähän jäänyt - lasillisella käyn verrattain usein, mutta iltapäivisin tai alkuillasta. Ei ole oikein jaksanut muuta. Kun sitten jaksaisi, ei seurueessa ole yleensä tanssin ystäviä. Itse taas olen tanssin kanssa ylimmät ystävykset ja ai että! Se oli niin, niin kivaa taas. Voisin mennä joka päivä. Ne iltapäiväkerhot! Niitä ei ole vieläkään. Juomista viis, mutta hingun tanssilattialle!

Nyt pesen meikit ja haen kulhollisen muroja. Syöminenkin jäi nälästä huolimatta, koska sängyn kutsu oli aamuyöstä 100 %.