Tänään on sellainen päivä, että mahtaakohan kaikkea muistaa kalenterista ja muistilapuista huolimatta.

Aamulla on soitettava yhden tärkeän ajan varaamiseksi, muistettava noutaa pari lappusta, istuttava hieman koulussa, käytävä syömässä ja kirmattava tapaamiseen pian yhden jälkeen. Tästä tapaamisesta riennän papereineni toiseen tapaamiseen ja aamuisesta puhelusta riippuen tässä on väli kolmannellekin tapaamiselle, josta sitten riennän aikataulun asettumisesta riippuen kello viiden tapaamiseen tai näen siskoa siinä välissä ja pääsen kotiin kello viiden tapaamisen jälkeen. Yksi tilaus on hoidettava mieluiten virastoajan sisällä, mutta ehtii illemmallakin.

Tänään olisi päässyt jo jumppaankin, mutta siihen nyt en yksinkertaisesti ehdi. Tekemistä on, mutta etupäässä mukavaa tekemistä. Ainoa toive on, ettei sataisi. Kuljen nimittäin jalkaisin pitkin poikin ja olisi mukavampaa, jos en välillä kastuisi. Sateenvarjo toki auttaa tiettyyn pisteeseen asti, muttei siihenkään voi aina luottaa.

Vuosi sitten on ollut iltapainotteista hulinaa musiikin muodossa edellisenä iltana, kosintoja ulkomaille ja muuta hupsuttelua. Koulutielle on suunnattu sinnikkäästi tuolloinkin, mutta hah! - nyt vuotta viisaampana. Heppu on lopetellut mööpeliprojektia, joka edelleen odottaa viimeistä silaustaan. Illalla olen potkaissut tulikettua persuksiin ja potenut sunnuntaiangstia kahden asunnon loukussa. Eipä tarvitse enää rahdata tavaroita Heppulan ja Herkkulan välillä!

Nyt aamukahvi ja aamusuihku. Aikaa on oikein mukavasti.