Jestas. Jestas! En jaksa muuta nyt sanoakaan.
Heräsin neljän aikaan. Taas sama kuvio. Heppu toimittaa
aamuaskareitaan, minulla kurnii vatsa. Söin hieman ja luin hieman,
kunnes nukahdin taas - herätäkseni kuudelta. Se oli vaikeaa, ystävät.
Se oli niin vaikeaa.
Leipä oli loppu ja se on aamuisin vakava asia. Se oli tietoinen
valinta, kuitenkin. Huomasin leipätilanteen illalla ja monen tunnin
ajan kuvittelin leipovani pannukakun leivän tilalle. En kuitenkaan
missään välissä ehtinyt / jaksanut sitä tehdä. Keitin siis urheasti
mikropuuron ja miten se olikin hyvää! 2 desiä maitoa ja 1 desi
kaurahiutaleita, mikroon. Nautitaan mansikkahillon ja maitotilkan
kanssa. Mmmm!
Tämä kirjoitus ei nyt suju. Olin kertomassa, kuinka aamulla jo ennen
kahdeksaa kävelin ulkona aistien lämpötilan hieman lauhtuneen ja lunta
satavan suoraan silmiin. Sen jälkeen pidin itseäni hereillä mitä
moninaisimmin keinoin puoli neljään asti iltapäivällä, jonka jälkeen
kipittelin kovaa vauhtia kaupan kautta kotiin. Nyt olen täällä ja olen
saanut hepulta unikirjan, koska olen viime aikoina nähnyt ihmeellisiä
unia.
Uhhuh. Palaan asioihin, kunhan olen enemmän tajuissani.
keskiviikko, 8. helmikuu 2006
Kommentit