Jestas. Jestas! En jaksa muuta nyt sanoakaan.

Heräsin neljän aikaan. Taas sama kuvio. Heppu toimittaa aamuaskareitaan, minulla kurnii vatsa. Söin hieman ja luin hieman, kunnes nukahdin taas - herätäkseni kuudelta. Se oli vaikeaa, ystävät. Se oli niin vaikeaa.

Leipä oli loppu ja se on aamuisin vakava asia. Se oli tietoinen valinta, kuitenkin. Huomasin leipätilanteen illalla ja monen tunnin ajan kuvittelin leipovani pannukakun leivän tilalle. En kuitenkaan missään välissä ehtinyt / jaksanut sitä tehdä. Keitin siis urheasti mikropuuron ja miten se olikin hyvää! 2 desiä maitoa ja 1 desi kaurahiutaleita, mikroon. Nautitaan mansikkahillon ja maitotilkan kanssa. Mmmm!

Tämä kirjoitus ei nyt suju. Olin kertomassa, kuinka aamulla jo ennen kahdeksaa kävelin ulkona aistien lämpötilan hieman lauhtuneen ja lunta satavan suoraan silmiin. Sen jälkeen pidin itseäni hereillä mitä moninaisimmin keinoin puoli neljään asti iltapäivällä, jonka jälkeen kipittelin kovaa vauhtia kaupan kautta kotiin. Nyt olen täällä ja olen saanut hepulta unikirjan, koska olen viime aikoina nähnyt ihmeellisiä unia.

Uhhuh. Palaan asioihin, kunhan olen enemmän tajuissani.