Sunnuntai.
Hurjan mukavaa huomata, että ajatus töihin menosta ei tuskastuta. Ainoa
harmitus viikonlopun loppumisessa on tätä nykyä se, että viikolla
vapaa-aikaa ja jaksua on niin rajatusti. Kouluaikaan tuska oli sen
lisäksi siinä, että piti rahtautua kouluun ja kestää siellä persus
puuduksissa. Aiemmissa työpaikoissa on ollut enimmäkseen samoja
vivahteita ja toki huonoja päiviä on nykyisessäkin. Mutta jos
pääsääntöisesti ainut murhe on vähempi määrä vapaa-aikaa työpäivisin,
niin asiat ovat todellakin hyvällä tolalla. Voi kun saisi jatkossakin
olla tällaisia tuntemuksia aiheuttavassa työssä!
Väsyttää jonkin verran. Olen herännyt nyt viikonloppunakin harmillisen
aikaisin ja riitely vie aivan valtavasti voimia. Eilen olin ihan puhki.
Tänään ei onneksi enää riidellä, vaan katsellaan elämää taas
toiveikkaimmin mielin. Luvassa kainalointia ja F1-kisaa, mikäli asia
minusta riippuu. Jos ei muita kisoja enää niin seuraisikaan, niin
Monacon GP:n haluan nähdä. Molemmilla meillä on myös hyvät kirjat
kesken. Tykkään lukea sängyssä selkä vasten toisen selkää tai kylkeä ja
välillä vähän kutitella leuan alta tai taputella takapuolta.
sunnuntai, 28. toukokuu 2006
Kommentit